Kesäloma alkoi, nyt on jo toinen päivä. Eilinen meni ihmetellessä, että mitä sitä tekisi (ja siinä sivussa pesin kerääntyneet neljä koneellista pyykkiä vaatetta ja kangasta). Eilen otin myös hiukan kuvia viimeisimmästä valmistuneesta koulutyöstä. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa itselleen kesäasu asusteineen. Kiireeksi meni, kun olin hiukan jäljessä naperoiden sairastelusta johtuen, mutta valmistuihan se kuitenkin.
Kankaaksi valikoitui kirpparilta tehty 60-lukulainen löytö. Materiaali on wikityksen perusteela crimpleneä, eli polyesteriä. Hiukan paksuhkoa kesäasuksi, mutta ei se silti vaikuttanut mitenkään erityisen hiostavalta kun sitä edellisillä helteillä käytin.
Alunperin ajatuksena oli melko yksinkertainen viistotettu tunika, mutta kuositellessa malli muuttui ja kellotin jonkun verran helmaa, sekä nostin vyötäröä 4cm ylemmäs. Näin sai mahapömpän ja lantion paremmin piiloon. ;)
(Ja voi ahdistus, kun ihminen ei osaa olla kameran edessä...)
Asusteiksi valikoitui kassi ja hattu. Hattuja olen ennenkin ommellut, mutta tämän kaavoitin alusta asti itse. Kömmähdyksiä sattui ja inan verran iso siitä tuli, mutta eiköhän sitä käyttää voi, kunhan ei tuule liikaa. ;) Hatun oranssin kankaan värjäsin itse aurinkovärjäysmenetelmällä. Samaa kangasta on myös kassin vuorena. Hatun lieri on täysympyrä. Vuori- ja miehustakankaan lisäksi siinä on kaksi kerrosta jämäkkää tukikangasta. Kolmas olisi ollut ehkä vielä hyvä.
Kassin kahvat ovat aikoinaan löytyneet kirpparilta. Mahdoinkohan maksaa kassista kahvoineen 20 senttiä. Kahvat päätyivät nyt hyötykäyttöön, vanha kassi tilkkulaatikkoon. Sisälle ompelin vielä vetoketjullisen taskun pikkusälälle. Kassi ei itseasiassa ole vielä valmis, vaan siihen tulee virkattu oranssi perhonen ja kukkia koristeeksi. Ne ovat vain vähän vielä vaiheessa, eiköhän tässä kesän aikana nekin valmistu.
Tämä kesäasukokonaisuus ja korsetti kuuluivat samaan opintokokonaisuuteen. Kiitettävän arvosanan sain ja itsekin olin pääsääntöisesti
(pieniä korjaustarpeita lukuunottamatta) tyytyväinen kumpaankin.
Koulutyönä on valmistunut korsetti itselle. Opettajalta saatiin kaavat kokoon liian pieni, joten siitä sitten lähdettiin muokkaamaan omille mitoille sopivaa. Ensimmäinen versio ommeltiin lakanakankaasta, johon tehtiin sovitusmuutokset. Sitten muokattiin kaavoja ja tehtiin leikkuukaavat. Tästä eteenpäin ajattelin merkitä tänne muistiin työjärjestyksen, jota käytin:
- Leikkaa miehusta-, vuori- tukikankaat
- Silitä tukikankaat miehustakappaleille
- Aputikkaa vuori- ja miehustakappaleet yhteen
- Ompele kappaleet toisiinsa kiinni
- Silitä saumanvarat keskitaka-suuntaan
- Ompele luukujanauhat 2-3 ja 4-5 kappaleiden väliin
- Ompele plansetti paikoilleen ke-kappaleisiin
- Taita kutoskappaleen alavara ja tikka 1cm ja 2,5cm päähän reunasta, väliin jää tila sirkkariville
- Huolittele luukujahaunahlla alavaran reuna
- Vasemman kpl:n reunan alle tulee varjolista
- Sirkat 6. kpl:n tikkauksien väliin
- Nyöritys, sovitus ja sovitusmuutosten korjaus
- Huolitellaan loputkin saumat luukujanauhalla
- Huolitellaan yläreuna vinonauhalla
- Luut paikoilleen luukujiin + sirkkojen kummallekin puolen
- Huolitellaan alareuna vinonauhalla
- (Hakanen etuyläreunaan)
- Lopullinen nyöritys ja korsetti on valmis
Tästä tuli mukavan jämäkkä päällä. Kuvassa korsetti on vielä hiukan löysällä, kun jouduin itse kiristämään. Vyötärön kohdalta voisi ihan hyvin kiristää enemmän, niin tulisi vielä paremmin vyötärö esiin.
Kesän aikana ajattelin tehdä itselle vielä ainakin toisen korsetin jostain juhlavammasta kankaasta. Tämän materiaalit ovat: miehusta pellavasekoite, vuori (viininpunaista) puuvillaa. Molemmat kankaat löydetty Jätti-Rätin palakoreista. Kokonaiskustannusta en ole vielä laskenut, mutta kankaiden osalta hintaa kertyi vain noin 4€.
Saikkupäivää viettelen kotona. Viime viikolla meillä vieraili ykätauti ja siitä jälkimaininkina on jäänyt tuonne johonkin suolen mutkaan muhimaan tulehdus. Eilen illalla vietin rattoisan kolme tuntia päivystyksessä, josta tuloksena pari päivää sairaslomaa. Ajattelin kyllä mennä huomenna jo kouluun. Huomenna on teoriaa koko päivä, ei paljoa tarvitse liikkua.
Edellisen kotipäivän tuotokset parin viikon takaa on kyllä kuvattu, muttei ole eksynyt blogiin saakka. Pikkutytsyllä on huutava pula housuista, joten tein yhdet paikkaamaan tätä ongelmaa. Kaavana Ottobren Kuperkeikka-housut, kokoa 92cm. Joskin pidensin puntteja ja lisäsin resorit lahkeensuihin, jotta käyttöikä olisi pidempi. Kankaana jostain markkinoilta löytynyttä kukkavelouria.
Pikkutytsy on kasvanut ihan huimasti pituutta viimeaikoina. Veljensäkin on taitanut ottaa spurttia, kun housuja saa alkaa ostaa koossa 130. Taitavat molemmat lapset tulla äitiinsä pitkäkoipisuudessa. Paidoista menee aina pari kokoa pienempi kuin housuista.
Nyt kun on loma, niin on ollut hiukan aikaa istua koneella. Kaksi edellistä iltaa olen pelaillut ja nyt kaivoin jostain inspiraation kuvien valkkaamiseen, muokkaamiseen ja postauksen kirjoittamiseen. (Ja päivällä siivosin yhden keittiön herkkukaapin, sekä raivasin aina täysinäistä työpöytääni. Taitaa olla kuumetta.) Tässä siis kuvapainotteinen pläjäys kotona ja koulussa valmistuneista töistä. Osasta ei ole edes kuvaakaan olemassa, mm. ensimmäinen koulussa ommeltu vaate (t-paita isoveikalle) on kuvaamatta, kun en muista sitä ikinä puhtaana ottaa tuolta pyykkien seasta kuvattavaksi, sekä juuri ennen joulua valmistunut paitapurero. Mutta siis, jokseenkin aikajärjestyksessä valmistuneita:
 |
Testasin itse piirrettyä kaavaa, jonka tein neulekoneella
tehtävää mekkoa varten. |
 |
| Napit raitateemaan sopivaksi, tuli hiukan merihenkinen mielestäni. |
 |
Ensimmäinen valmistunut koulutyö. Rakastuin
koneneulontaan. Onneksi Mammalla on neulekone,
sen meinaan joku päivä pihistää vielä itselleni. |
 |
Pikkutytsy sai mekon itselleen,
sopi kuin valettu. |
 |
Neulekoneella syntyi myös kolmet sukat. Yhdet päätyivät
luokkakaverin jalkaan ennen kuvausta. |
 |
Pikahurautus neulekoneella, pipoja on helppo ja
nopea tehdä. |
 |
| Pikkutytsyn mekon jämälangoista tehty kaksinkertainen pipo. |
 |
Myssykokeilu/aplikointiharjoitus. Meillä ei käyttöä,
myytävänä 13€+pk. Vuori trikoota, ulkopuoli velouria,
koko 48-50cm. |
|
 |
| Ystävän pojalle synttärilahjaksi. Auton ikkunat ovat heijastinkangasta. |
 |
Melkeinsukulaisvauvalle synttäri- ja joululahjaksi peitto.
Lankana Novita Hanko, menekki n. 550g. |
 |
Tämä oli pidempi projekti, varmaan vuoden verran tein. Aloitin
jo ennen kuin kuulin raskaudesta. :D |
Sellaiset tällä kertaa. Aikaa olisi taas kiva saada muutama ylimääräinen tunti vuorokauteen. Onneksi on tämä kahden viikon loma, niin kerkiää jotain kotonakin tekemään. Huomenna otan hiukan perheestä vapaata ja lähden ostoksille ihan vaan itsekseni. Mitään en tarvitse, eikä mitään erityistä ole hakusessa, mutta onpahan kiva päästä vaan kiertelemään kaupungilla ja vaikka kirpputoreilla. :)
Vuosi vetää viimeisiään, tammikuussa alkaakin ainakin kuukauden kestävä herkkulakko, mutta siitä tuonnempana. ;)
Ystävän kanssa päätimme järjestää käsityölanit (miehemme kun käyvät joskus tietokonelaneilla). Koko viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai-iltaan siis touhusimme käsitöiden parissa. Perjantaina meitä oli kolme, la-su vain kaksi, mutta ei annettu sen häiritä. :) Tänään sitten illalla kuvailimme tuotoksia.
Suurimmaksi osaksi ajasta teimme pehmoja "Suomen suurin joululahja" -keräykseen, jossa kerätään pehmoja eri sairaaloiden lastenosastojen potilaille joululahjoiksi. Tällaiset pehmokaverit matkaavat joulun alla Tyksiin:
Kaksi vasemmanpuolimmaista ovat ystäväni tekemiä, oikeanpuoleiset ovat minun.
Pupun sisälle laitoin kulkusen, jotta pitää myös ääntä. Omat leluni ajattelin ihan pikkulasten saataviksi. Kumpaankin lisäsin nauhanpätkän, sillä ainakin meidän lasten mielestä mielenkiintoisin osa pehmolelussa on ollut pesulappu. ;)
Minä tein myös pinon tonttulakkeja joulumyyjäisissä myytäviksi. Nyt kerkesin tehdä aikuisten kokoa ja 52/54 kokoa. Vielä pitäisi tehdä kahta pienempää kokoakin, pitää vaan saada pienemmät päät testaukseen, että kaava on hyvän kokoinen. Kulkuset jäivät vielä puuttumaan, kun varastoissani ei ollutkaan enää kuin yksi jäljellä (joka siis meni sinne pehmopupun sisuksiin).
Tonttulakkeja on myös myytävänä tilauksesta. Lakin hinta on 7,50€ + mahdolliset postarit. Lakki on tehty trikoosta ja hintaan kuuluu tietysti myös se kulkunen. ;) S-posti kulkee osoitteeseen ceraci@gmail.com.
Ystäväni oli myös erittäin aikaansaava. Pehmojen lisäksi hän tuunasi Marimekon laukkunsa.
Hän lisäsi pelkkään mustaan laukkuun sellaisella silitettävällä kimallekalvolla bambin ja hiukan blingblingiä. Heti tuli kivamman näköinen laukku, eikö?
Pipo vanhasta neulepaidasta ja t-paidasta. Pikainen surautus, helppoa kuin mikä.
Ja suloinen neulatyyny sokerikosta. Itsekin tein joskus samanmoiseen sokerikkoon
neulatyynyn.
Ensin tuntui, että eihän me keritty tekemään paljon mitään viikonlopun aikana, mutta kyllähän tuossa nyt ihan kivasti jo oli. Viikonlopun aikana kuitenkin myös vähän saunottiin, tehtiin ruokaa (ja tietty syötiin sitä) ja lenkkeiltiin koirankin kanssa.
Oli meillä hiukan paremmat ruoat, kun vertaa poikien laneihin. Me emme syöneet roiskeläppiä ja lihapiirakoita, vaan spaghettia ja jauheliha-suppilovahvero-kastiketta. ;)
Mukava käsityöviikonloppu. Suunniteltiin hiukan alustavasti jo seuraavaakin. Taidetaan olla seuraavaksi sitten meillä, niin ei tarvitse mun roudata autollista käsityötavaraa ystävän luo. :D
...arpoa!
Koska viime aikoina olen tehnyt useammankin kevätpipon, ajattelin että voittaja saisi myös itselleen/lapselleen sellaisen. En tehnyt valmiiksi mitään, vaan voittajan kanssa sitten sovitaan väristä, kuosista ja onko rusettia vai ei. Tässä muutama mallipipo, rusettipipo ja perhospipo ovat aikuisen kokoa, helikopteripipo on Isoveikalle (py 54cm).
Viikolla tein myös tilausta
Susannan työhuoneelle ja tilasin sen verran monta tiskirättiä, että taidan tämän Leivoskekkerit-rätin laittaa toiseksi palkinnoksi.
Arvonnan säännöt ovat tällä kertaa ne perinteiset:
-
1 arpa kommentoinnista
-
toinen arpa lukijapaneeliin kuulumisesta
-
kolmas arpa, kun edellisten lisäksi linkittää ylimmän kuvan omaan blogiinsa
Ilmoita kommentissa monellako arvalla osallistut. Ja anonyymit: jättäkää erottuva nimimerkki tai mielellään vaikka s-postiosoite, niin ei mene henkilöt sekaisin. :) Jos haluat tavoitella erityisesti jompaa kumpaa palkintoa, niin sano siitäkin kommentissasi. Kumpaankin palkintoon lisään vielä pikku yllärin. ;) Aikaa osallistua arvontaan on ensi viikon sunnuntaihin (21.4.) saakka.
Pikkutytsyn päikkärit käytin tänään hyödyksi ja ompelin välillä hiukan jotain. Eri kangasvaihtoehtoja pyörittelin hetken aikaa käsissäni ja kun musta trikoo oli liian vähissä, niin kankaiksi valikoitui viininpunainen ja musta-valkopilkullinen trikoo. Tarpeeseen tulivat nämäkin ja olivat loppuillan käytössäkin. Arvaatko mikä tämä on?
No puolipotkarithan ne:
Kaavana käytin
Ukuli-blogin potkareitten kaavaa, joskin melko rankalla kädellä muokattuna. Ja vielä kaipaa lisää muokkaamista. Olen alkuperäisestä muokannut lahkeisiin lisää leveyttä ja jalkaterän päällisen olen tehnyt yhtenä osana. Ehkä tästä johtuen (?) en saanut vieläkään kantapäätä asettumaan kunnolla, seuraaviin säädän sitten vielä sitä. Sitten taitaakin olla aika passelit meidän neidille. Pari senttiä on housuissa liikaa pituutta, mutta äkkiähän tuo kasvaa, ovatpa ainakin pitkäikäisemmät näin. Yhdet aikaisemmat olen tällä kaavalla tehnyt, mutta nekin taitavat olla vielä kokonaan kuvaamatta.
Sovituskuviakin yritin saada, mutta heti kun Tytsy näkee kädessäni kameran, on ryömimissuunta suoraan kohti. Ja näistä kun olisi kiva saada sitä kuvaa takapuoleltakin. :D
Yksivuotiaalle tyttöselle oli lahja mietinnässä ja päädyin pipoon, koska lahjan tekeminen jäi viime tinkaan (lue: edelliseen iltaan ja juhlien aamuun). TanttaRallan rusetista katsoin hiukan ohjetta ja pikasurautin pipon. Kokoa ja muotoa pipoon otin Pikkutytsyn piposta. Kävi kuitenkin niin, että kun pinkki kangas ei joustanutkaan niin paljon kuin mallipipo, tuli siitä hiukan liian tiukka. Kyllä se päähän olisi mennyt, mutta kasvunvaraa ei ollut sitten ollenkaan. Niinpä aamulla surautin vielä toisen pari senttiä isomman, josta tulikin sitten juuri oikean kokoinen. Synttärityttö käyttää siis vaatekokoa 74cm ja on tismalleen samankokoinen kuin pikkutytsy, jonka päänympärys on n. 47cm .
Näinollen tuo kuvassa alempana oleva pipo on kokoa 44/46cm ja voisin sen jollekin pipoa kaipaavalle pikkuiselle sopuhintaan luovuttaa. Jos kiinnostaa, niin pistäpä postia osoitteeseen ceraci@gmail.com.
Muoks. otinkin sen käyttöön pikkutytsylle, ei se niin pieni ollut. :)
Kaveri jo pyysikin samanlaista aikuisen koossa, mutta kangas kävi turhan vähiin. Pitää sitä käydä hakemassa ensin vähän lisää. Pinkki kangas on mukavan ohkaista lycra trikoota, joka käy loistavasti kevätsäähän. Rusetin pallokangas on myös hiukan paksumpaa trikoota.
Pikkutytsyllä on edessä unikoulu. Ihan vaan koska en ole saanut nukkua kunnon yötä sitten raskausaikojen jälkeen. Pinnasänkyyn siis tarvittiin uusi suoja. Vanha on kyllä olemassa, jonka tein Isoveikalle, mutta se ei toiminut enää tytsyllä. Ensinnäkin se oli sininen (mikä nyt ei ollut se kaikista häiritsevin asia) ja kangas oli jotain puuvillasekoitetta, joka piti hirveää ääntä kun sitä raapi kynsillä. Tytsy on herkkäuninen tapaus, joten oli tehtävä hiljaisempi, ettei turhaan heräile jos käsi osuu reunaan.
Kangas on Jyskistä. Edullista kangasta, mutta jonkun verran värivirheitä. Ei kyllä haitannut minua.
Samalla tein hiukan korkeamman kuin edellisestä, ettei sinne tänne sojottavat kädet ja jalat eksy koko ajan pinnojen väliin. Korkeutta on n. 30cm.
Solmimisnauhat tein leveästä kanttinauhasta, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin yhteen kolmipistesiksakilla. Nauhat ompelin sisävanun (jota kaksi kerrosta) ja molempien ulkokerroksien läpi. Toivottavasti ei repeydy irti, niin kuin edellisessä sauman väliin ommellut nauhat tekivät.
Nyt puuttuu enää sitten nukkuja. Unikoulu pitäisi pitää, mutta itseltä ei oikein tunnu löytyvän jaksamista. Tiedän, että jossain vaiheessa kuitenkin luovutan, kun kyllästyn kantamiseen, hyssyttelyyn ja huutamiseen, ja annan maitoa. Jolloin kaikki siihen asti nähty vaiva on ollut turhaa. Voi kun joku voisi tulla ja tehdä sen minun puolestani.
Kuluva viikko on ollut juhlintaa. Ollaan siis juhlittu miehen ja minun kymmenvuotista yhteistä taivalta, sekä miehen synttäreitä. Viikolla käytiin kahdestaan syömässä Turussa Wanhan Paronin kellarissa. Ihana hiilikellariin rakennettu ravintola, jossa monta pikkuista "salia" ja herkullinen ruoka. Unohdin ottaa kameran mukaan, mutta voisin kirjoittaa omaa juttua, kun saan miehen kännykästä kuvat koneelle. Perjantaina oli kaveri kylässä koko päivän ja leivoin siinä samalla hiukan suklaabanaanimuffinseja ja minikinkkupiirakoita, joita sitten ollaan herkuteltu tänään ja jatketaan vielä huomenna. Voitte siis arvata miten on sujunut tällä viikolla pisteitten laskeminen. :/ No, ensi viikko on uusi viikko. Nyt meinaan herkutella vielä huomisen.
Alkuviikosta suunnittelin ja tein miehelle syntymäpäivälahjaksi säilytyspussin tabletille ja korvanapeille. Toiveena oli tarralla kiinnitettävä, läpällinen ja musta (tai tumma). Ja tällainen siitä tuli.
Mustaa paksua puuvillakangasta ja reunat kanttasin vinonauhalla. Mä en sitten hiukkaakaan tykkää ommella vinonauhaa, mutta ihan hyvin se tähän silti meni. Ihme kyllä. Pussukan etupuolella on tarrakappale, johon saa sitten kiinni tuon nappipussukan tarvittaessa, niin pysyy mukana menossa.
Pakko oli väriä sujauttaa mukaan ja pikkupussukan vuori on oranssia kangasta. :)
Hiukan on ollut hiljaisempi ajanjakso nyt täällä. "Ei pysty, ei kykene", niinkuin on monen facebookissa näkynyt viime aikoina. En tiedä onko se tämä talven pimeys (joka kyllä on jo huomattavasti helpottanut kuukauden takaisesta) vai ihan yleinen saamattomuus vaan. Olen minä kuitenkin jotain saanut aikaiseksi.
Joululahjaksi sain ihanan upouuden järjestelmäkameran, jota olen jo jonkin aikaa hinkunut. Se on Nikon D5100 ja sillä saa hienoja kuvia, jos osaisi vaan kuvata. Kokeillaan ja opetellaan. :) Mitään kameralaukkua en ole vielä ostanut, kun etsin juuri sellaista oikeanlaista. Pitäisi olla sopivan pieni, että mahtuu näppärästi ottamaan mukaan ja mielellään hiukan vettä kestävä, kun vaellukselle lähtee rinkkaan roikkumaan ja muutenkin varmaan tulee sitä tuolla maastossa roudattua. Hintaa ei kuitenkaan saisi olla liikaa. Häthätään tein sitten pikkuisen pussukan sille, ettei ihan nuhjaannu kun kassissa tai repussa sitä ronttaan mukana. Saa kelvata siksi aikaa, kunnes täydellinen pikkukameralaukku kävelee vastaan.
Kuosikangas Ikeasta, vuorikankaana ja nauhakujassa oranssia ohkaista puuvillaa Eurokankaasta. Kamera mahtuu juuri ja juuri sisälle, eli aika sopivan kokoinen tuli, vaikka äkkiseltään vaan kankaasta palat leikkasin ja ompelin yhteen.
Ja kun kankaat oli jo valmiiksi laatikoista kaivettuna, niin piti enää saman värinen vetoketju kaivaa, kun seuraavanakin iltana iski ompeluinnostus. Mitään tarvetta millekkään ei ollut, joten tein sitten tällaisen pikkupussukan.
Meinasin ensin, että annan jollekin kaverille, mutta pidinkin itse kun tarvitsin käsilaukkuun (tai siis -säkkiin) tuollaisen pikkupussukan pikkusälälle. Omaan käyttöön päätyi siis tämäkin. Nämä on niin nopeita tehdä, että taidan tehdä parille kaverille ihan omat heidän tykkäämistään kankaista. :)
Sitten vielä asiasta kukkakeppiin. Nyt on mitä odottaa tänä keväänä. Osallistun
Salainen neuleystävä -vaihtoon ensimmäistä kertaa (kerrankin olin hereillä ilmoittautumisen aikaan). Kivaa nähdä mitä tästä tulee. Omalle parille olen jo alkanut kehitellä kaikenlaista. :) Nyt näyttää jo siltä, että vähintään yhtä kivaa on lähettää omalle salaiselle ystävälle pakettia, kuin saada sellainen toiselta. Ensimmäinen yhteydenotto pitää ottaa jo tämän viikon aikana, sitä siis jäädään tänne odottelemaan. ;)
Haa, ja huomasin, että on kaksi uutta lukijaakin. Aurinkoinen tervetulotoivotus kummallekin. :)
Viime viikolla kerkesin parien päikkäreitten ja iltaunien aikana leikkaamaan ja ompelemaan parit housut. Toiset menivät Isoveikalle, toiset Pikkutytsylle.
Isoveikan housutilanne on hankala. 100 ja 104cm ovat jääneet pieneksi ja suurin osa housuista oli juuri tuota kokoa. Muutamat on vaan 110 tai 116 senttisiä. Pitkään on ollut jo tekolistalla velourhousut, mutta ei ole kerinnyt. Kaavat odottivat pöydällä valmiina, joten kun sopiva tilaisuus tuli (Pikkutytsy pääsi pakkassäähän päikkäreille) niin leikkasin ja ompelin housut samalla istumalla valmiiksi. Kaavana on Ottobren Saimi-housut, 116cm. Hiukan levensin lahkeita. Vyötäröstä tuli turhan korkea, kun unohdin poistaa kuminauhakujan kääntövaran ja ompelin vyötäröresorin siihen suoraan kiinni. Eipä ainakaan pitäisi paljaan selän vilkkua haalarin alla. Materiaalina ihanan pehmoista ja paksua velouria. Kun vaan muistaisi mistä se on ostettu, niin ostaisin lisää. Ihanan laatuista!
Pikkutytsyltä uupui puolipotkuhousuja. Tykätään käyttää niitä, kun menee helpommin päälle kuin sukkikset ja kotona voi olla pelkästään niillä. Tämän kaavan piirsin itse mukaillen jotain potkupuvun (Ottobrestä myös) kaavaa, 68cm. Menee kyllä muokkaukseen jalkaterän ja haaran osalta, kun seuraavat ompelen. Raitajoustofrotee on myös mukavan paksun ja lämpöisen oloista. Se on muistaakseni tilattu Sampsukalta.
Pikkutytsystä saa vielä sovituskuviakin, Isoveikka osaa kyllä livistää jo paikalta, enkä sitten enempää viitsinyt kameralla piinata (vaikka normaalisti tykkää kyllä irvistellä kameralle).
Tässä joku päivä (viikkoko siitä mahtaa jo olla, aika menee niin nopeaan) pienentelin Isoveikan vaippakaavan Pikkutytsylle sopivaksi. Vertasin sitä KVY:n vaippakaavaan ja se on isompi kuin M, mutta pienempi kuin L. Eli M-kooksi sitä meinaan kutsua. Musta tuntuu, että noi KVY:n kaavat on pienempiä kuin muut mitä olen tehnyt. S koko jäi siis tekemättä ja testaamatta, kun Pikkutytsy ei niitä ihan pienimpiä vaippoja käyttänytkään montaa viikkoa. Eikä oikeastaan edes ollut silloin tarvetta, kun käytettiin Imse Vimsejä ja harsoja villahousujen kanssa. Nyt tykätään käyttää näitä taskuvaippoja joko pul-kuorella tai villahousujen kanssa. Saa nähdä pitääkö tämä oma kaava kakat vaipan sisäpuolella. Melkein kaikista muista vaipoista ne tulee aina puntista tai selästä läpi. Ja minä sitten inhoan sitä kakan pesua vaatteista, kun se ei lähde irti.
Tässä vaipassa on ulkopuolella oranssia pulia ja peppua vasten tummanruskeaa mikrofleeceä. Tarroina Aplix ja Isoveikan valitsemasta norsunauhasta merkkipätkä.
Coolmaxia tai kuivaliinakangasta pitäisi ostaa, mutta rahatilanne ei nyt justiinsa taida sallia. Jossain vaiheessa teen tilauksen Royal-tuotteelle, kun voitin
Lauriidan blogista lahjakortin sinne. Jee! :) Kiitos Katjalle arvonnan järjestämisestä! Eipä olisi voinut tulla paljoa parempaan saumaan. Kyseiseen putiikkiin olenkin lähiaikoina suunnitellut klikkaavani tilausta.
Photoshoppia olen koittanut myöskin opetella (taas) ja tämän sain ihan itse (siis ilman miehen apua) muokattua irti taustastaan. Pidempää pinnaa tähän kuvankäsittelyhommeleihin tarvittaisiin, mulla ei oikein tahdo riittää varsinkaan, kun yksi kiljuu leikkimään lattialle ja toinen huutaa ruokaa vieressä. No ehkä kun silloin tällöin yrittää jotain kikkailla sen kanssa, niin jotain tarttuu tähän raskaus- ja imetysdementian vaivaannuttamaan päähänkin.
Tuossa kun kylmät ilmat alkoivat, tuli ongelma eteen. Pikkutytsylle ei ole ainommaistakaan hiukan paksumpaa pipoa. Pitipä siis sellaista alkaa tehdä (aikaa siis muutama hassu tunti ennen viikonlopun viettoon lähtöä). Kaavat pienensin ja hiukan muokkasin näistä edellisten neliöpipojen kaavasta. Lisäsin vielä solmupompulat, niin tuli joku "juju" pipoon. Sitten kankaiden metsästykseen. Löytyi pinkkiä elefanttitrikoota ja paksuhkoa sinistä mikrofleeceä. Ompelu sujui ihmeen hyvin, odottelin jotain suurkatastrofia niin kuin kiireessä yleensä aina. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Tuloksena valmis pipo.
 |
| Ylimääräinen. |
Mutta... niin kuin aina, ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Pipo oli liian pieni. Olin sitten aika rankasti yliarvioinut kankaan jouston. Eikun uudestaan koko homma. Paitsi että sitten saumuri alkoi kenkkuilemaan. Siitä huolimatta sain sen sitten kuitenkin valmiiksi ennen lähtöä. :D
 |
| Sopiva. |
Oikein kiva ja lämpöisen oloinen tuli ja on ollut jo kovassa käytössäkin. Pikkutytsyn piposta tuli koko 42cm ja tuo pienempi on n. 38cm. Täällä on siis yksi ylimääräinen pipo ja se olisi lähdössä 12€ hinnalla (sis. pk) uuteen kotiin. Jos kiinnostaa, niin pistä s-postia osoitteeseen ceraci@gmail.com.
