Aiemmin kerroin, että saatiin Buzzadorin kautta testattavaksi Valio Onni -puuroja ja vellejä, sekä Möllerin Omega-3 pikkukaloja. Ideana siis oli kokeilla tuotteita ja sitten kertoa niistä blogissa, joten tässäpä näistä.
Pikkutytsylle saatiin käydä hakemassa Valio Onni juttuja ja me valittiin eri makuja puuroa ja yhtä velliä. Velliä ei olla vielä kokeiltu, kun ei tuo oikein juo pullosta maitoakaan. Vellit ovat menneet vielä huonommin alas. Tässä nämä makuvaihtoehdot mitä me otettiin maistettaviksi.
Puurot on tehty tuoreesta suomalaisesta maidosta ja ravintosisältö on suunniteltu silmälläpitäen pienten kasvua ja kehitystä. Puurot ovat käyttövalmiita, joten ei tarvitse kuin lämmittää ja antaa lapselle. Lämmitys hoituu vesihauteessa omassa pakkauksessaan tai lautasella mikrossa. Puuroissa on vaihtoehtoina täysin maidottomiakin, eikä niissä ole lisättyä sokeria.
Ainut miinuspuoli näissä on tuo pakkaus. Pieni ituhippi sisälläni moittii yksittäispakatuista puuroannoksista, kun kaurahiutaletta saa isoissa paperipaketeissakin. Kuitenkin juuri tämä pakkaus tekee siitä toisaalta niin kätevän, kun puuron voi vain heittää hoitolaukkuun, kun lähdetään pois kotoa. Siten me pääasiallisesti sitä ollaan käytettykin, kotona keitetään puurot hiutaleista ja marjoista/hilloista.
Hyvin on puurot maistuneet Pikkutytsylle, mikään maku ei ole tökkinyt. Olen siinä sivussa maistellut itsekin ja kyllä ne ihan syötävän makuisia ovat vaikken mikään puurojen ylin ystävä olekaan. Koostumus ei onneksi ole sellaista liisteriä, niinkuin jossain aikaisemmin kokeillussa vauvojen valmispuurossa, sellaista on nimittäin ikävä syöttää.
Näitä puuroja voisin ajatella ostavani juurikin reissuun mukaan, tuskin tulisi kotona käytettyä. Ei se puuron keittäminen kuitenkaan niin hankalaa ole. Iso plussa näille puuroille suomalaisuudesta. Viime aikoina ollaan oikein tarkoituskella suosittu suomalaista.
Teki jotain hyvää mieli ja jostain sain päähäni nämä perinteiset amerikkalaiset pannukakut. Pikainen googletus ja ohje alkoi muotoutua. Alkuperäinen ohje siis täältä.
Perinteiset pannukakut (8 kpl)
3,5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1rkl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3dl maitoa
1 muna
3rkl voisulaa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Tee niiden keskelle kuoppa ja kaada maito-muna-voiseos siihen ja ala sekoittaa tasaiseksi taikinaksi. Paista rasvatulla pannulla pannukakku (vajaa desi taikinaa) molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Laita lisukkeet päälle ja nauti.
Me söimme valinjajäätelön ja pakastemustikoiden kera. Nams, hyvää oli. Suolan olisi voinut jättää kokonaan pois, minä tykkäisin makeammasta. Taikinaan voisi sopia myös vaikka kaneli tai kaakaojauhe, tästähän pystyisi muuntelemaan vaikka minkälaisia pannukakkuja. Helppoja ja hyviä, koko hommaan ideasta lautaselle meni vajaa puoli tuntia.
Tänään oli koko perhe koko päivän kotona ja pidettiin oikein herkuttelupäivä. Päivällä ruoaksi tehtiin poron käristystä (tädin pohjoisesta tuomaa poronlihaa jäi pakkaseen vielä yhden käristyksen verran) ja iltateelle leivottiin isoveikan kanssa porkkanakakkua Cittarin viikkolehden ohjeella. Muuten noudatettiin, mutta päälle pistettiin ihan tavallista tuorejuustoa mangon makuisen sijaan ja jätettiin hedelmät pois.
Oli oikein herkullista ja kuohkeaa. Ja luultaavasti tämäkin, niin kuin porkkanakakut yleensä, paranee vanhetessaan. Mausteet ehtii imeytyä paremmin, tässä ne eivät vielä tänä iltana kovin voimakkaasti maistuneet.
Kiva välillä hiukan panostaa ruoan tekemiseen ja leipomiseen. Viime aikoina on melkein menty siitä mistä aita on matalin, eineksiä kuitenkin välttäen. Yleensä ruoka on vain tyyliin kanat-pannuun-riisi-kiehumaan. Harvemmin jaksaa mitään kastikkeita tehdä (jos ei lasketa kanojen sekaan kaadettavaa ruokakermaa). Yleisin ruoka mitä meillä syödään on varmaan justiinsa toi kanakastike tai kanawokki. Hiukan alkaisi kaipaamaan vaihtelua, mutta kun olen huono keksimään mitään perusruokia. Jauheliha olisi helppo ja siitä olisi moneksi, mutta kun en itse siitä niin välitä, niin harvemmin tulee tehtyä. Ja mitään nakkikastikettakaan en viitsisi vääntää, kun ne nakitkaan eivät ihan paras vaihtoehto ole. Jos on ehdottaa jotain suhteellisen terveellistä, edullista ja helppoa (pystyy kokkaamaan vauva käsivarrella, uhmis nilkassa kiinni) arkiruokaa, niin kertokaa ihmeessä. Vaihtelu on tervetullutta!
Eilen käytiin lasten ja mun tätini kanssa sienessä. Jotakin löytyikin ja tänään aamulla sitten niitä puhdistin ja paistoin. Päivällä tehtiin niistä sienipiirakka. Ohjetta pohjaan katsoin maku.fi:stä ja sovelsin sitä sitten itselleni.
 |
Näistä lähdettiin. Suppilovahveroa, mustaa torvisientä ja
vaaleata orakasta. |
Helppo sekasienipiirakka:
Pohja:
3½dl vehnäjauhoja
75g voita
1 muna
2rkl vettä
Täyte:
Reilu litra sekalaisia sieniä
2 sipulia
1 punasipuli
timjamia
persiljaa
2dl ruokakermaa
3 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
1. Nypi rasva ja vehnäjauhot sekaisin, lisää muna ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja painele vuokaan. Nosta jääkaappiin odottamaan täytteen valmistusta.
2. Paista (hienonnettuja )sieniä, kunnes vesi on haihtunut kokonaan pois. Lisää pikkukökö rasvaa ja jatka hiukan aikaa paistamista. Kuullota sipulit. Sekoita sienet ja sipuli, sekä loput täytteen aineksista yhteen ja mausta yrteillä ja mausteilla (oman maun mukaan tietty, mittoja en voi antaa, kun en harrasta mittaamista :D). Kaada seos piirakkavuokaan.
3. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna hiukan aikaa jäähtyä ja nauti.
 |
| Lopputulos. Hyvää oli, persiljaa olisi saanut olla enemmän. |
Söin päivällä viipaleen ja nyt illalla uudelleen lämmitettynä toisen. Oli muuten paremman makuista, kun oli saanut hiukan aikaa seisoa. Päivällä tuntui suolaiselta, mutta nyt oli maku tasoittunut. Parempi olisi tullut, jos ei olisi ollut suppilovahveroita mukana. Kanttarellista olisi tullut ehdottoman herkullista, mutta niitä en raaskinut pistää piirakkaan vaan söin sellaisenaan. :D Tämä piirakka kaipasi muuten jotain punaista. Tomaatti tai paprika olisi tehnyt terää ja antanut hiukan kauniimman ulkonäönkin. Mutta kun ei jääkaapista löytynyt ja pihamaalla ei tomaatit oikein ole kypsyneet.
Ainiin, ja vielä piti hehkuttaa ja kiittää ystävääni, joka saapui sienipiirakkaa maistelemaan vielä iltasella. Sain samalla ripustettua vaipat kuivumaan ilman tissitakiaista käsivarrella ja uhmaikäistä nilkassa. Nukkumaanmenokin sujui poikkeuksellisen "helposti". Kiitos S! :)
Blogi. Ai mikä blogi? Ai tätä tarkoitat? No juu, ei ole taas tullut päivitettyä. Aika tuntuu vierähtävän liian nopeaan ohi. Hetkeen ei kerkiä tarttua. Varsinkin kesäpäivät kuluvat talvipäiviä nopeammin. Jos nyt syksyn tullen kerkisi taas hiukan rauhoittamaan tahtia, kun ulkonakaan ei enää tee niin mieli olla. Paitsi jos lähtee sienimetsään.
Tänä syksynä olen hurahtanut sieniin. Aikaisemminkin olen kanttarellejä ja suppilovahveroita poiminut, mutta nyt olen lukenut sienikirjaa ajatuksella ja tutustunut uusiin lajeihin. Mustatorvisieni oli positiivinen yllätys. Se haisee mielestäni ihan hirveältä, mutta maku oli todella hyvä. Samoin maistui voitatti, jota paistoin ensimmäistä kertaa elämässäni. Viime viikonloppuna iskin kultasuoneen ja löysin reilu kymmenen litraa kanttarellejä. Puolet kuivatin, osan söin ja osan annoin kaverille, joka ei ole tänä vuonna löytänyt niitä lainkaan. Edellisiltä reissuilta on rellejä jo pakkasessakin, joten en niitä niin tuhottomasti tarvitse. Nyt alkaa olla suppilovahveroitakin jo, joten niitä lähden metsästämään seuraavaksi. Suppilovahveropiirakka on ihan parhautta. Kokeilin maanantaina uudella reseptillä ja siitä tuli oikein maukas.
Tässä tämän syksyn sienisaaliita. Ja uskotteko muuten, että perkaamisessa menee ainakin tuplasti metsässä vietetty aika? :D
Paneroidut lampaankääpäpihvit ovat myös herkullisia. Ja menevät varmasti hyvin esimerkiksi perunamuussin tai kasvisgratiinin kanssa. ;)
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Tämä tyttö on viettänyt vapaaviikkoa, kun Niko on mummolassa lomailemassa. Tänään on ohjelmassa keilausta, johon kohta pitäisi lähteä. o/
Joku aika sitten näin televisiossa, kun joku teki korealaista ruokaa nimeltänsä bibimbap. Pitihän sitä sitten kokeilla. Ainut vaan, että meillä ei sitten ollut seesaminsiemenöljyä. Eikä jasmiiniriisiä. No, sovellettiin hiukan niistä aineksista mitä oli. :D
Valmistukseen käytin siis:
- tavallista riisiä
- porkkanaa
- kurkkua
- lelhtisalaattia
- paprikaa
- sipulia
- kanasuikaleita
- makea chilikastiketta
- kananmunaa
Kypsentäminen kuuluisi tapahtua kivipadassa kaasuliekin päällä, mutta koska en omista ruoan valmistukseen tarkoitettua kivipataa pistin ainekset valurautaiseen (fondue)pataan. Alimmaiseksi riisikerros (valmiikisi keitetty) ja sekaan ihan tavallista ruokaöljyä (kun oikeasti siis tässä kohdassa pitäisi olla sitä seesamiöljyä), sitten säteittäin riisin päälle kasvikset ja kana (valmiiksi paistettu), sekä yhdelle sektorille chilikastiketta (tässä pitäisi olla tulista chilitahnaa, mutta kun en tykkää tulisesta, niin käytin tuota makeaa chilikastiketta, antoi mukavan makean säväyksen lopputulokseen). Päälimmäiseksi keskelle rikoin vielä kananmunan. Keltuainen oli tarkoitus jättää ehjäksi, mutta meni sitten sekin rikki.
Ja koska kaikki ainekset eivät mahtuneet tähän pataan, laitoin loput ihan tavalliselle paistinpannulle.
Ja eikun kannen alle muhimaan. Riisiin on tarkoitus pohjimmaiseksi muodostua ruskeaksi paahtunut tai jopa palanut kerros. Ja kyllä, se on hyvää (tai ainakin minun mielestäni). Annoin ruoan kypsyä, kunne ainekset näyttivät kypsiltä. Kovemmat kasvikset ja kananmuna oli aika hyvä mittari, kun ne vaikuttivat kypsiltä niin otin pannun ja padan pois liedeltä.
Lopuksi kaikki ainekset sekoitetaan keskenään "mössöksi", lapataan lautaselle ja aletaan herkutella. Nam nam. Hyvää tuli!
Eilen oli projekti Ruokaa Nikolle. Pari viikkoa sitten aloitettiin kiinteiden maistelu. Perunamössö oli ensimmäisenä listalla. Viime viikolla tutustuttiin banaaniin. Nams, se oli Nikon mielestä hyvää. Tällä viikolla kaupassa käydessämme ostin porkkanoita (edelliset kun itivät jo tuolla vihanneslaatikossa) ja päätin pistää kolme porkkanaa makusteluannoksiksi. Siispä keittämään porkkanoita ja maitoa lypsämään. Ja sosettahan siitä tuli.
Tässä kuva parin viikon takaa perunamössötehtaasta.
Ja toinen eilisestä porkkanasoseraaka-aineista.
Pari jääpalamuotillista tuli maisteluannoksia perunaa pakkaseen.
Tältä maistui peruna ensimmäisellä kerralla (lusikka taisi kyllä olla kiinnostavampi).
Ja eilen porkkanansyönti näytti tältä.
Banaani on Nikon ehdoton suosikki tähän mennessä maistelluista. Kolmannes banaanista häviää suuluukkuun sen siliän tiän. Ja kun loppubanaani siirretään sivuun odottamaan äitiä, niin nousee hirveä huuto, että älä vie sitä pois!
Ensi viikolla taidetaan ottaa taas joku hedelmä ohjelmistoon, mutta se jääköön nähtäväksi mitä se sitten on.
