Syksyllä aloitin käymään jo jumpalla. Tai siis Zumbaamassa. Mulla on sellaiset melko raskaat ja kiertojäykät jumppakengät, joten halusin uudet. En kuitenkaan ihan heti raaskinut uusia ostaa, kun eivät nuokaan niin vanhat ole. Mutta... sitten melkein käveli vastaan alessa kivan näköiset ja ominaisuuksiltaan miellyttävät tossut. Ensin en edes ajatellut niitä jumppaan, mutta taidan ottaa ne nyt kevättalveksi jumppatossuiksi ja sitten käyttää niitä kesällä ihan pihakenkinä (mihin ne ovat siis tarkoitettukin). Tilasin siis itselleni hiukan retkeilyvarusteita (niistä ehkä lisää myöhemmin) Scandinavian Outdoor Storesta ja kun alekoriin kurkkasin, niin siellä oli nämä Columbian kevyet ja nopeasti kuivuvat tossut mielestäni ihan mukavaan hintaan.

Joskus aikaisemmin minulla on ollut samantyyppisestä materiaalista valmistetut Niken tossut, joita rakastin, joten olin riemuissani kun nämä löysin. Columbian lesti on juuri passeli jalkaani, sopii kuin nenä päähän. Se on todettu parilla aikaisemmilla ko. merkin kengillä, jotka olen käyttänyt sananmukaisesti loppuun. Jotenkin tuntuu, että minulle ei yleensä sovi kengät, eikä minulla niitä liikoja ole (siis käytössä, huonoja jalkaansopimattomia on kyllä kaapissa käyttämättöminä). Kesälläkin kuljen melkein aina paljain jaloin. :D
Sivuilla olevassa kuvauksessa oli, että näissä kengissä on viemäröinti. Ja niin toden totta olikin, kun otin pohjallisen irti. Reikiä on pohjallisessa ja kengän pohjassa, joista vesi pääsee pois. Jännä nähdä miten toimii sitten käytännössä.
Mietin jo, että voisin ottaa nämä crocsien sijaan kakkoskengiksi vaellukselle, mutta saas nähdä. Crocsit on kuitenkin niin kätevät, kun voi käyttää kahlatessa jokien yli (joskin ovat siinä hommassa melko liukkaat), saa nopeasti potkaistua teltan ovella jalkaan, kuivuu nopeast, ovat kevyet jne. Pitänee testata nämä ennen kuin lähdetään pohjoiseen. Yhtenä vuonna mulla oli mukana sellaiset paljasjalkakengät kakkoskenkinä. Nekin oli tosi kivat, ainoa haittapuoli oli, että kun ne kastuivat, kuivuminen kesti ikuisuuden.
Jumppakengistä sitten taas näppärästi seuraavaan aiheeseen. Aloitin tammikuun alkupuolella laskemaan painonvartijoiden pisteitä taas. 2006 ja 2007 niitä laskeskelin ja pudotinkin painoa sellaisen 15kg. Nyt pitäisi vähintään saman verran tiputtaa, mielellään enemmänkin. Alkuun on kuitenkin tavoitteena pisteillä ja liikunnalla saada 10kg pois ennen heinäkuista vaellusta. Puolen vuoden kuntokuuri siis. Nyt on alkuviikot menty herkuttomalla (ei karkkia, suklaata, keksejä). Mitä nyt ehkä ihan pikkuisen pari kertaa retkahdin. Paino on lähtenyt jo laskusuuntaan, joten ehkä tässä toivoa on. Jatkossa en meinaa kieltää makeaa ihan niin jyrkästi itseltäni, kunhan olen päässyt tästä järkyttävästä sokeri- ja suklaariippuvuudesta yli. Raskauden jälkeen se suorastaan riistäytyi käsistä ja suklaalevy tai karkkipussi ei kauaa kestänyt. Se ei onneksi nostanut painoa, kiitos imetyksen, mutta jossain vaiheessahan siihen oli stoppi tultava. Ja se tuli nyt. Kasvikset on palanneet melkein parin vuoden jälkeen ruokavalion pääruoka-aineeksi ja ne on oikeesti hyviä. Kuka enää kaipaa mitään hampurilaismättöjä, kun saa herkkukasvissosekeittoa, jota tänään itselleni tein (muuthan sitä ei suostu täällä syömään :D). Harmi vaan, kun näin talviaikaan on noi suomalaiset kasvikset ja hedelmät joko kiven alla tai järkyttävän kalliita. Kesää odotellaan siis senkin takia. :)
Hiukan on ollut hiljaisempi ajanjakso nyt täällä. "Ei pysty, ei kykene", niinkuin on monen facebookissa näkynyt viime aikoina. En tiedä onko se tämä talven pimeys (joka kyllä on jo huomattavasti helpottanut kuukauden takaisesta) vai ihan yleinen saamattomuus vaan. Olen minä kuitenkin jotain saanut aikaiseksi.
Joululahjaksi sain ihanan upouuden järjestelmäkameran, jota olen jo jonkin aikaa hinkunut. Se on Nikon D5100 ja sillä saa hienoja kuvia, jos osaisi vaan kuvata. Kokeillaan ja opetellaan. :) Mitään kameralaukkua en ole vielä ostanut, kun etsin juuri sellaista oikeanlaista. Pitäisi olla sopivan pieni, että mahtuu näppärästi ottamaan mukaan ja mielellään hiukan vettä kestävä, kun vaellukselle lähtee rinkkaan roikkumaan ja muutenkin varmaan tulee sitä tuolla maastossa roudattua. Hintaa ei kuitenkaan saisi olla liikaa. Häthätään tein sitten pikkuisen pussukan sille, ettei ihan nuhjaannu kun kassissa tai repussa sitä ronttaan mukana. Saa kelvata siksi aikaa, kunnes täydellinen pikkukameralaukku kävelee vastaan.

Kuosikangas Ikeasta, vuorikankaana ja nauhakujassa oranssia ohkaista puuvillaa Eurokankaasta. Kamera mahtuu juuri ja juuri sisälle, eli aika sopivan kokoinen tuli, vaikka äkkiseltään vaan kankaasta palat leikkasin ja ompelin yhteen.
Ja kun kankaat oli jo valmiiksi laatikoista kaivettuna, niin piti enää saman värinen vetoketju kaivaa, kun seuraavanakin iltana iski ompeluinnostus. Mitään tarvetta millekkään ei ollut, joten tein sitten tällaisen pikkupussukan.
Meinasin ensin, että annan jollekin kaverille, mutta pidinkin itse kun tarvitsin käsilaukkuun (tai siis -säkkiin) tuollaisen pikkupussukan pikkusälälle. Omaan käyttöön päätyi siis tämäkin. Nämä on niin nopeita tehdä, että taidan tehdä parille kaverille ihan omat heidän tykkäämistään kankaista. :)
Sitten vielä asiasta kukkakeppiin. Nyt on mitä odottaa tänä keväänä. Osallistun
Salainen neuleystävä -vaihtoon ensimmäistä kertaa (kerrankin olin hereillä ilmoittautumisen aikaan). Kivaa nähdä mitä tästä tulee. Omalle parille olen jo alkanut kehitellä kaikenlaista. :) Nyt näyttää jo siltä, että vähintään yhtä kivaa on lähettää omalle salaiselle ystävälle pakettia, kuin saada sellainen toiselta. Ensimmäinen yhteydenotto pitää ottaa jo tämän viikon aikana, sitä siis jäädään tänne odottelemaan. ;)
Haa, ja huomasin, että on kaksi uutta lukijaakin. Aurinkoinen tervetulotoivotus kummallekin. :)
Käväisin pienen porukan kanssa Tallinnassa toissa viikonloppuna ja sieltähän tietty tarttui kaikenlaista mukaan. :D Käytiin kaverin kanssa ekan kerran Karnaluksissa ja sieltä aukeni meidän taivas. Useampi tunti siellä meni kierrellessä ja katsellessa (en edes kehtaa sanoa kuinka monta) ja ihan kivasti tehtiin ostoksiakin. Samassa talossa olevassa Abakhan Fabricsissa käytiin myös pikainen kierros. Sieltä ei kylläkään enää ostettu niin paljoa, kun mukana olleen pikkurinkan tilavuus tuli vastaan. Näiden jälkeen käveltiin vanhaan kaupunkiin ja kävin vielä ostamassa Pronksi Lõngapoodista hahtuvaa. Jollerissa kävin viime kerralla, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa, kun piti kiiruhtaa käymään Rocca al Maressa.
Tässä reissun käsityöostossaldoa kuvan muodossa.
Ja listana:
- leikkuualusta
- hahtuvaa viidessä eri värissä (oranssi puuttuu kuvasta, kun pääsi jo puikoille)
- kankaita (ruskea mikrofleece, perhostrikoo, oranssi sifonki tms.)
- Rowan Bamboo Tape -lankaa kymmenen kerää eri väreissä
- puuvilla-pellava -lankaa kolme kerää
- bambu-merino -lankaa neljä kerää
- vetoketjuja (monta)
- hakasia
- nimikointinauhaa
- pikkuneppejä
- kaksi neulenukkea
- kahdet pyöröpuikot
- ankkanappeja
- pitkulaisia puisia nappeja (puuttuu kuvasta, kun Niko löysi jo ne)
Toi iso leikkuualusta oli kyllä ihan nappilöytö. Sellaista olen katsellut jo jonkun aikaa itselleni, mutta tarjonta on ollut hiukan nihkeätä kokojen puolesta tai vastaavasti aivan liian kallista. Toi 90x60cm alusta oli Karnaluksissa vähän reilu 30e. Sopuhintainen kauppa mielestäni.
Rocca al Maressa käytiin syömässä ja pikaisesti vaateostoksilla ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin satamaan. New Yorkerista löysin itselleni vielä pari paitaa ja miehelle pari paitaa.
P.S. Sain hameen valmiiksi viime viikonlopun häihin, mutta ei sitten tajuttu juhlissa ottaa ilmeisesti ainuttakaan kuvaa. Pitää vissiin kuvata se erikseen tässä joku päivä.
Torstaina lähdettiin Prahaan kaverin, anopin ja hänen ystävättärensä kanssa jouluostoksille ja katsomaan jouluista suurkaupunkia. Sunnuntaina palattiin takaisin ja pari päivää on mennyt reissusta toipumisessa.
Hieno kaupunki, vaikkei koskaan olekaan ollut toivelistallani ykköskohteena. Koko kaupunki oli täynnä lunta ja valoja. Hienosti tuli joulufiilis markkinoilla ja kaduilla kulkiessa, vaikken koskaan mikään jouluihminen ole ollut.

 |
| Joulutori iltavalaistuksessa. Todella kaunista vaikka välillä menikin vähän yli. |
|
|
|
Ensimmäisenä iltana lähdimme vielä kävelemään hiukan vanhaan kaupunkiin kaverini kanssa, vaikka kello oli jo vaikka ja mitä. Lento oli kolme tuntia myöhässä Euroopassa olleen lumimyrskyn takia, joten torstai-ilta meni hiukan harakoille. No, päästiin kuitenkin hiukan kiertelemään ja katselemaan ja maistettiinhan me lämmintä jouluviiniäkin.
Perjantaiaamuna lähdettiin aamupalan jälkeen sitten koko porukalla katselemaan ja kiertelemään joulutorille vanhaan kaupunkiin. Edellisestä illasta viisastuneena laitettiin päälle kaikki mukana oleva vaate. Siellä oli nimittäin kylmä! Pakkasta kymmenen asteen huippeilla ja kaupungin kaduilla kävi kylmä viima.
Porukasta kaksi osti heti uudet pipot itselleen. Ostivat sellaiset korvaläpälliset, että lämmittää paremmin. Minulla sellainen jo olikin, muunlaisia pipoja käytän tosi harvoin. Tykkään, että korvat saa suojattua hyvin. :) Torilla lähinnä katseltiin ja tutkiskeltiin tarjontaa aamupäivä. Vain jotain pientä tarttui mukaan, kun ei oikein tiennyt mitä kivaa sitä ostaisi. Ja itse olin tietty pienellä budjetilla liikkeellä, niin ostettavat oli mietittävä tarkkaan. Lähinnä keskityin katseluun ja kuvaamiseen.
 |
| Piti pukeutua lämpimästi. Siellä oli kylmä. |
 |
| Se kuuluisa astronominen kello, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. :D |
Jossain vaiheessa käytiin kahvilla, kaakaolla, teellä ja välipalalla. Otettiin myös hiukan amarettoa lämmikkeeksi ja ai että kun tuntui hyvältä. ;)
Iltapäivällä kolme meidän porukasta lähti kiertokävelylle vanhaan kaupunkiin, yksi jatkoi ostoksia, kun on ennenkin käynyt Prahassa. Treffit sovittiin sitten Kaarlensillalle, jonka jälkeen mentiin taas kahville ja kaakaolle.
 |
| Vanhassa kaupungissa oli ihan oikeita kaasulamppuja. |
 |
| Patsasta koskettamalla sai kuulemma onnea ja suojelusta. |
 |
| Kinkkua vartaassa. Omnomnom. |
Loppu iltapäivä ja ilta kului taas shoppaillen. Nyt alkoi jo jotain tarttua mukaankin, kun tajusi, että eihän ole enää kuin yksi päivä aikaa. Illalla etsittiin ruokapaikkaa vähän sillä kriteerillä, jolla opas oli suositellut sitä etsimään. "Menkää syömään sellaiseen paikkaan, joka näyttää siltä, ettette ikimaailmassa menisi sisään sinne normaalisti." Tätä noudattaen löytyi aivan loistava tsekkiläinen ravintola, josta saatiin hyvää ruokaa. Itse söin elämäni ensimmäisen kerran jäniksen koipea. Koiven seurana oli "dumplingeja" (suomennos puuttuu, eivätkä tarkoittaneet niitä sellaisia kiinalaisia mykyjä) ja ihanaa herkullista sitruunakermakastiketta. Nams! Tuon kastikkeen reseptin jos jostain löytäisin, niin olisin onnellinen. Melkein nuolin lautasen puhtaaksi.
Vatsat täynnä paineltiin kaupan kautta hotellille ja huoneessa häröiltiin jonkun aikaa ennen nukkumaan menoa. Otettiin mm. vaahtokylpy ja pullo siideriä. :)
Lauantai sujui tutuissa merkeissä. Arvatkaapas mitä tehtiin? No shoppailtiin tietysti. ;) Kaverin kanssa lähdettiin metrolla hiukan vanhan kaupungin keskustaa pidemmälle. Minä sitten kertakaikkiaan rakastan metroja. Lontoossa kun pari vuotta sitten käytiin, niin olisin voinut vaikka jäädä asumaan sinne sen ihanan metroverkoston takia. No, Prahassa ei ole kuin kolme linjaa, mutta auttaa sekin paljon. :)
Koko päivän koitettiin etsiä kangaskauppaakin, mutta ei löytynyt mitään kivaa. Yksi sellainen tavaratalon yläkerrassa oleva, mutta sieltä ei tarttunut mitään mukaan. Sen sijaan kangaskaupan vieressä olevasta lanka- ja ompelutarvikekaupasta löytyi vetoketjuja, kolme kerää lankaa kaulahuiviin ja bambupuikkoja.
Yhden ostarin ikkunoista oli hauskasti tehty joulukalenteri. En ole ennen tähänkään ideaan törmännyt. :)
 |
| Paikallinen joulupukki oli hiukka erilainen kuin meikäläisten. |
|
|
Ja sitten vielä esitellään koko reissun ostossaldo. Tai ainakin melkein. Jotain taitaa tuostakin kuvasta vielä puuttua. Hyvin mahtuivat laukkuun ja painorajoitusten sisään, eli lisääkin olisi voinut ostaa, jos vain budjetti olisi sen sallinut. :)
Sunnuntaina lähdettiinkin sitten aamusella jo lentokentälle. Lento oli taas yllättäen 45 minuuttia myöhässä, kun oli lentokoneesta jäätynyt jätevesiputki. Sitä sitten koittivat lämmitellä ja onneksi saivatkin auki. Illan suussa oltiin takaisin Suomessa ja ajomatka alkoi kotia kohti. Kaikinpuolin mukava reissu mukavassa seurassa. :)
Viikonloppuna oltiin äidin luona. Perjantaina ja lauantaina Pekka kokosi äidin konetta. Ei kylläkään tullut vieläkään kuntoon, joku bitti on poikittain jossain, kun ei kone pysy päällä kovin kauaa. Lauantai-illalla Pekka lähti sitten anoppilan suuntaan, kun meni sunnuntaina veljensä kanssa Helsinkiin. Siellä oli valokuvausmessut, joille oli aivan pakko päästä.
No en minäkään sitten Pekkaa pahemmaksi jättänyt, lähdin itsekin messuille. Nikon, äidin ja hänen miehensä kanssa mentiin Turun Puutarhan kevät 2010 -messuille. Tänä vuonna tuntui, että olisi ollut vähemmän nähtävää kuin aikaisempina vuosina. Olisiko lama iskenyt? Vai onko vaan niin, että pienempänä ja nuorempana kaikki näyttää isommalta? Tiedä häntä. Komeita kukkia oli joka paikassa ja kotiin vietäväksi saimme pari gerberaakin. Tulppaani on muuten ehdottomasti lempikukkani, niitä siellä oli joka puolella. Kevät on kyllä ihanaa aikaa, kun tulppaaneita on joka paikassa.

Tuossa joku aika sitten kirjoittelin, että koneeni otti ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt on talouteen saapunut uusi perheenjäsen. Saanko esitellä:
Toivottavasti on hintansa väärti. Tällä pitäisi nyt sitten pystyä hiukan pelailemaankin pelkän netissä surffailun ja tekstinkäsittelyn lisäksi. Pitääpä alkaa katsoa pelejä sillä silmällä, josko jotain voisi vaikka pitkästä aikaa kokeilla. Vanhalla koneella pelasin Settlers II:sta ja Age of Empiresi III:sta. Olivat viimeisiä pelejä ennen koneen tuhoutumista, jotka siinä vielä toimivat. Kyllä sillä koneella oli aikanaan lanitettukin, mutta kun kone on viisi vuotta vanha, niin eihän siltä enää voinut hirvittävästi vaatia.
Mielenkiintoisena lisähuomiona, että tämä kone maksoi nyt suunnilleen puolet siitä, mitä entinen läppäri aikanaan. Kyllä on tullut tietotekniikan hintakin alaspäin.
Ollaan oltu nyt perjantai-illasta täällä Tampereen kylpylässä ja on kyllä kaikenlaista keritty tekemään.
Lauantaina käytiin ostoksilla cittarissa ja Koskikeskuksessa. Itselle ei tarttunut mukaan kuin yksi imetystoppi, mutta Nikolle sitten löytyi alennuksesta pehmokirja ja vähän vaatetta. Poika nimittäin venyy kuin kuminauha, näyttää pahasti siltä, että 68cm vaatteet alkavat käydä pieneksi kohtapian. 3kk neuvolassahan pituutta oli jo se 67cm.
Sunnuntaina kävin vesijumpassa ja muuten vaan lillumassa kylpylän puolla ja ulkoiltiin pikkuisen koko perheen kanssa (+Pekan nuorempi veli avokkeineen). Ja tänään käytiin sitten edellä mainitun avokin kanssa taas parilla kirpparilla. Saaliina pari vauvapyyhettä vaipantekotarpeisiin, potkupuku ja nokkamuki. Laskettiin, että ei ollut kallis reissu, parkkimaksut olivat melkein saman verran kuin itse ostokset.
Ah, ihanaa. Vaikken mikään merkki-ihminen olekaan, niin kyllä lämmitti eilen sydäntä, kun sain tällaisen. Pekka osti sen minulle ystävänpäivä/synttäri/nimppari/joululahjaksi. On kuulemma koko vuoden lahjat siinä sitten. :D Väriltänsä se on mattatummanharmaa ja malliltansa hiukan vanhempi kuin tuolla nettisivulla olevat (tästä puuttuu kamera), mutta varsin käypä vehje. Ihana mies minulla. :)
Nyt aloin sitten jo pohtimaan kaulapussukkaa sille, ettei tarvitse taskussa pitää naarmuuntumassa. Asia on tosiaan pohdinnan asteella vasta, kun en mitenkään nyt keksi mitään järkevää ratkaisua siihen, että pitäisi ottaa soitin pois pussukasta joka kerta kun vaihtaa biisiä. Siis jonkinlainen läpinäkyvä ikkuna siihen pussukkaan pitäisi saada. Mitäköhän siihen sitten pistäisi? Jotain muovia?
Pitänee mennä tutkimaan netin ihmeellistä maailmaa, jos sieltä löytyisi ratkaisu tähänkin ongelmaan.