Pages

Tallinnan tuliaisia

Lähettänyt Ceraci , tiistai 28. helmikuuta 2012 00:25

Käväisin pienen porukan kanssa Tallinnassa toissa viikonloppuna ja sieltähän tietty tarttui kaikenlaista mukaan. :D Käytiin kaverin kanssa ekan kerran Karnaluksissa ja sieltä aukeni meidän taivas. Useampi tunti siellä meni kierrellessä ja katsellessa (en edes kehtaa sanoa kuinka monta) ja ihan kivasti tehtiin ostoksiakin. Samassa talossa olevassa Abakhan Fabricsissa käytiin myös pikainen kierros. Sieltä ei kylläkään enää ostettu niin paljoa, kun mukana olleen pikkurinkan tilavuus tuli vastaan. Näiden jälkeen käveltiin vanhaan kaupunkiin ja kävin vielä ostamassa Pronksi Lõngapoodista hahtuvaa. Jollerissa kävin viime kerralla, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa, kun piti kiiruhtaa käymään Rocca al Maressa.

Tässä reissun käsityöostossaldoa kuvan muodossa.


Ja listana:
  • leikkuualusta
  • hahtuvaa viidessä eri värissä (oranssi puuttuu kuvasta, kun pääsi jo puikoille)
  • kankaita (ruskea mikrofleece, perhostrikoo, oranssi sifonki tms.)
  • Rowan Bamboo Tape -lankaa kymmenen kerää eri väreissä
  • puuvilla-pellava -lankaa kolme kerää
  • bambu-merino -lankaa neljä kerää
  • vetoketjuja (monta)
  • hakasia
  • nimikointinauhaa
  • pikkuneppejä
  • kaksi neulenukkea
  • kahdet pyöröpuikot
  • ankkanappeja
  • pitkulaisia puisia nappeja (puuttuu kuvasta, kun Niko löysi jo ne)
Toi iso leikkuualusta oli kyllä ihan nappilöytö. Sellaista olen katsellut jo jonkun aikaa itselleni, mutta tarjonta on ollut hiukan nihkeätä kokojen puolesta tai vastaavasti aivan liian kallista. Toi 90x60cm alusta oli Karnaluksissa vähän reilu 30e. Sopuhintainen kauppa mielestäni.

Rocca al Maressa käytiin syömässä ja pikaisesti vaateostoksilla ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin satamaan. New Yorkerista löysin itselleni vielä pari paitaa ja miehelle pari paitaa.




P.S. Sain hameen valmiiksi viime viikonlopun häihin, mutta ei sitten tajuttu juhlissa ottaa ilmeisesti ainuttakaan kuvaa. Pitää vissiin kuvata se erikseen tässä joku päivä.

Kuuskymmpiskortti

Lähettänyt Ceraci , tiistai 21. helmikuuta 2012 00:33

Sunnuntaina käytiin mamman siskon kuusikymppiskahveella ja piti siinä sitä ennen vääntää pikainen kortti. Mussinsin (siis tarkoittaa meillä muffinsia/cupcakea Nikon kielellä :D) kuva oli valmiina leikattuna ja väritettynä, joten nappasin sen laatikosta ja etsin siihen sopivaa muuta sälää. Kukka löytyi ja korttipohjaan leimasin vielä Onnea-tekstin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut. Tai no, kerkesi mies tekemään sillä aikaa lumityöt pihalla. :D


Ensi viikonlopun juhlahametta ompelin tänään. Yläosan sain valmiiksi. Yllättävän hyvin se onnistuikin, vaikka yhden isomman kämmin tein ja jouduin sivusaumoja purkamaan. Huomenna sitten leikkaan helman, kun en alkanut mustaa kangasta leikkaamaan pimeällä liian hämärässä huoneessa. Se vaatii päivänvalon. Niinkuin vaatisi ompeleminenkin, kun saumurissa ei ole lamppua. Onneksi retkeilykamoista löytyy otsalamppu. ;)

Lahjasukat

Lähettänyt Ceraci , perjantai 17. helmikuuta 2012 00:31

Veljelle piti tehdä jo vuosi sitten sukat ja silloin ne kyllä oikeastaan on aloitettukin. Tuossa joulun jälkeen sain ne vihdoin valmiiksi. Mulla on paha tapa tehdä ensin toinen nopeasti, sitten toisesta pikkupätkä vartta, jonka jälkeen se loppusukka jää lojumaan kun inspis loppuu. Ja sitten kyllä loppui talvikin. Nyt löysin nämäkin tuolta keskeneräisten töitten kopasta ja tein sitten valmiiksi. Veli saapui niitä noutamaan, kun viime viikonloppuna kävi kahveella, niin päättelin siinä sitten nopeasti langanpäät, jotta saa ne mukaansa.


Lankana oli seiskaveikkaa, menekkiä en muistanut punnita. Ohje on ihan omasta päästä ja yllättävän sopivat näistä tulivat. Hiukan ehkä löysät, mutta parempi sekin kuin kireät. Sukkien koko oli n. 45 ja ainoana kriteerinä oli, että pitkät varret, jotta voi käyttää saappaissa.

Kärjistä tuli eriväriset kuin varren raidoista, kun olin hävittänyt alkuperäisen vihreän kerän. Toki se sitten löytyi, kun olin jo purkanut ensimmäisestä sukasta kärjen ja saanut molempiin sukkiin kärjet valmiiksi. Kuinkas muuten. :D

Ystävänpäiväkortti

Lähettänyt Ceraci , torstai 16. helmikuuta 2012 00:21

Nikon kanssa askarreltiin eilen ystävänpäiväkortti isille ja parille muullekkin. Muut saavat korttinsa vasta viikonloppuna kun nähdään, mutta isi sai tämän jo eilen (tai siis toissapäivänä, piruvie miten se kello on taas noin paljon jo).


Niko tykkää leikata ja liimata, aina silloin tällöin askarrellaan, mutta ideat on tällä äidillä vähissä. Mitä "turvallista" tuon ikäisen kanssa voisi tehdä. Piirtäminen ei ole kuulemma kivaa, mutta jos äiti piirtää (olemattomilla taidoillaan), niin sitä on taas kiva katsella. Saksia osataan käyttää, mutta ei leikata viivaa pitkin. Liimapuikko ja -tuubi pysyy kädessä, mutta sitä tavaraa on kyllä sitten joka puolella. :D Kaikenlainen repiminen ja ryttääminen on kivaa, mutta sitäkään ei kauaa jaksa tehdä. Voi sitä keskittymiskykyä, saako sitä ostettua jostain lisää?

Itseäni vaivaa taas inspiraatiopula. Kamalasti olisi tekemistä ja periaatteessa ideoitakin, mutta kun ei jaksa tehdä. Yksi mikä oikeasti pitää saada tehdyksi kahden viikon aikana, on juhlahame. Miehen serkku menee naimisiin ja mulla ei ole mitään päälle pantavaa enää tämän möhömahan kanssa. Koska vihaan kaupoissa kiertelyä ja juuri sen tietyn jutun etsimistä, niin päätin koittaa tehdä itse. Kaavoja ja testikappaletta väänsin jo toissapäivänä, nyt pitäisi uskaltaa iskeä sakset hamekankaaseen. Hui!

Viikonloppuna lähdetään käymään muuten Tallinnassa. Sukulaisia lähinnä mukana, mutta miehenveljenvaimokkeen kanssa tehtiin yhteissuunnitelmat ja erotaan porukasta tarkoituksena kiertää hiukan kangas- ja lankakauppoja. Ja tietty jos aikaa ja voimia jää, niin piipahdetaan varmaan Rocca al Maressakin. Saa nähdä miten tämä selkä ja iskias kestää koko päivän Tallinnassa kävelyn. Huh, sanon minä.

Tulevaisuutta odotellessa

Lähettänyt Ceraci , tiistai 7. helmikuuta 2012 00:29

Nyt on menossa 27. raskausviikko. Ja nyt vasta on tainnut iskeä tajuntaan, että meille on tulossa vauva. Ajatukset ovat alkaneet pyöriä synnytyksessä ja sen jälkeisessä elämässä. Ajatukset ovat kylläkin kovin negatiivisia tässä vaiheessa. Miksi sitä ei muista niitä hyviä juttuja ollenkaan?

Synnytys oli viimeksi pitkä ja kivulias. Epiduraalit sun muut mömmöt eivät tehonneet, joten sitä sitten tuskailtiin ilman niitä apuja. Mitä jos nytkään ne ei auta. Eikä tietty asiaa auta sekään, että Niko oli syntyessään sen muutama grammaa vaille viisikiloinen ja tämän mahankasvun perusteella tästäkään ei ole tulossa mikään minivauva. Hermostuttaa nyt jo.

Maha 2,5v sitten, synnytykseen aikaa vielä
yli kuukausi.

Ensimmäiset kuukaudet, oikeastaan melkein puoli vuotta, oli sumussa kulkemista. Huonoja öitä, imetyksen kanssa tappelemista ja vähän vielä lisää huonoja öitä. Nämä ovat niitä päälimmäisiä asioita joita on jäänyt mieleen. Onneksi mieleen on jäänyt myös hetkittäin niitä onnen tunteita ja ilonpilkahduksia, kun vauva on oppinut jotain uutta tai kaikki on mennyt muuten vaan poikkeuksellisen hyvin.

Nukkumisasioissa meillä taistellaan vieläkin. Ehkä hiukan oma vika, kun mitään unikoulua ei olla edes yritetty pitää. Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että yöt mennään heräämättä, joten en ala sitä muuttelemaan. Niko saa iltapullon, jonka kanssa nukahtaa yksin omaan sänkyynsä. Pullosta yritetään kyllä päästä eroon. Sitten jossain vaiheessa. Mutta mitäs sitten, jos tämä tuleva vauvakin on yhtä huono nukkumaan kuin mitä Niko pienenä oli? Miten sitä jaksaa, kun ei voi nukkua päikkäreitä enää vauvan kanssa silloin kun väsyttää, vaan pitää vahtia sitä vanhempaa lasta?

Ja se imetys. Voi taivas, kun se oli tuskaisaa. Imetin Nikoa vuoden ja kaksi kuukautta. Ja koko sen ajan se sattui. Kukaan ei osannut sanoa miksi. Rinnat olivat koko ajan rikki ja lanoliini ei auttanut. Eikä mikään muukaan. Jos se sattuu taas? Miten sitä imetystä jaksaa, kun viimeksi olin jo ajoittain hajoamisen partaalla. Tässä yksi päivä ajattelin, että onko sitä pakko imettää ollenkaan? No ei, eihän se pakko ole, mutta itseni tuntien imetän siltikin. Kyllä siitä hyötyä on ja jos ei muuta, niin on ainakin sapuskat mukana aina. Pullo kulkee todennäköisesti siinä mukana, Nikokin sai lisämaitoa jonkun verran, kun oma ei riittänyt.

Päässä on alkanut pyöriä vaan kaikenlaisia ajatuksia, jotka varmasti ovat ihan asiaan kuuluvia. Pelottaa, mutta toisaalta sitä syntymää odottaa jo ihan innoissaan. Ihan vaikka vaan sen takia, että en ole mikään "raskausihminen" ja nauti niin erityisesti tästä raskaana olosta. Kun on vaivaa ja kremppaa, niin on vaikea olla kaunis, hehkuva ja pirteä. Mun pirteämpi keskiraskaus kesti kaiketi kokonaisen viikon. :D