Tänään on ollut itsenäisen työskentelyn päivä, koska vapaapäiviähän
meillä ei viikolla ole. ;) Kouluhommaa olisi tehtävänä aivan rutosti,
mutta hirveästi ne eivät ole edistyneet. Päivä on kulunut ulkoillessa ja
sisällä siivotessa.
Aamupäivällä lähdin Viiman kanssa
ulos nauttimaan auringosta ja imemään d-vitamiinia seuraavien sateisten
päivien varalle. Pääsemme sänkipellolle suoraan pihastamme, joten
ajattelin napata kameran mukaan, jos saisin koirasta muutaman uuden
kuvan. Nykyään koiraa tulee kuvattua niin harvoin, että edelliset
"hyvät" kuvat on jostain puolentoista vuoden takaa. Toki huiskahäntä
vilahtelee jatkuvaan kuvissa, mutta vain ja ainoastaan koirasta otettuja
kuvia on niukanlaisesti.
Liikkuvan kohteen kuvaaminen on minulle liian hankalaa, joten kaikki kuvat ovat poseerauksia. :D
Viima on siis reilu 5-vuotias lapinporokoiranarttu. Armas karvakasani. Ja sitä karvaa nimittäin riittää...
Alunperin
ihastuin "perinteisiin" mustiin merkillisiin porokoiriin, mutta kyllä
tämä pieni ruskea karvapallero vei sydämeni kun sain tietää juuri tämän
olevan oma pentuni.
Oli
muuten vaikea kuvata näin kirkkaalla ilmalla. Koska olisi se helpoin
ilma kuvata? Kuvista tulee aina liian valoisia tai liian pimeitä.
Viiman ilme on niin herttainen. Tuijotus osuu suoraan sydämeen.
Ja pää muuten kallistuu aina samalle puolelle. En ole aikaisemmin kiinnittänytkään tuohon huomiota. :D
Ja tätä mieltä oli arvon rouva koko kuvaustouhusta. Tämä koira ei ole todellakaan mikään linssilude.
Kuvasin
kotimmekin tuolta viereisen pikkujoen toiselta puolelta. Ja ihana
sininen taivas. Nyt on sekin mennyt jo hiukan pilveen. Yöllä
pitäisi alkaa sataa.
Pajunkissat
ovat kukkeimmillaan. Mahtaako pääsiäisenä olla enää yhtään pajunkissoja
jäljellä. Kevät tuntuu olevan huimassa vauhdissa. Viime vuonna tähän
aikaan oli vielä valtavasti lunta. Toivottavasti viikonlopuksi ja
alkuviikoksi luvattu kylmempi jakso ei tuo mitään hirvittävää takatalvea
mukanaan. Minä olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, lämpimästä ja
keväästä.
Tässä eilisen ja tämän päivän kuvat. Eilen oli aiheena musta ja valkoinen. Paljon meidän kämpässä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista, kun tykkään niiden kanssa yhdistellä kirkkaita värejä. Pöytäliina on kuitenkin mustavalkoinen. Ostin sen pari vuotta takaperin Tallinnasta ja on jo kulahtanut ja värjääntynyt, joten haluaisin uuden. Se on kuitenkin vielä ehjä, joten ajaa asiansa edelleen. Ehkä sitten keväämmällä hommaan jonkun pirteän kesäisen liinan.
 |
Lehmäkuvio oli silloin hauska idea, kun keittiön verhoissakin
on lehmiä. Nyttemmin se on alkanut kyllästyttää. |
Oikeasti haluaisin pitää pöydällä kaitaliinaa, mutta pöytälevy on niin huonossa kunnossa, että vaatii hiontaa ja maalausta/lakkausta. Pöytä on tuollainen pirtinpöytä ja on tuotu anoppilasta tänne silloin kun tähän muutettiin. Vanha pöytä oli aivan liian pieni meidän mahtavan isoon keittiöön.
"Looking up" -kohdan toteutin ihan kirjaimellisesti. Katsoin ylös tästä paikalta jolla istun. Kattohan se siellä. On muuten ainut pinta tässä talossa, mitä ei olla maalauksen lisäksi remontoitu mitenkään. Vuokranatajamme on remontoinut (tai siis työmiehet ovat) tämän talon 2006 ja paljon on mennyt alkuperäistä vaihtoon. Ainuita säilyneitä ovat pönttöuuni, puuhella ja leivinuuni, sekä tämä katto. Tykkään tuosta katosta. Olisin tykännyt varmasti myös alkuperäisestä lattiasta, mutta se on piilotettu ruman laminaatin alle. Oma talo jos olisi, niin kurkkaisin mitä sieltä alta löytyisi.
Olipas nämä kuvat nyt hiukan mitään sanomattomia. Taisin mennä siitä mistä aita on matalin. :D Ei ole ideasuoni kukkinut viime päivinä. Suunnaton väsymys painaa päälle ja siitä syytän tätä pimeyttä. Valoisampaa aikaa odotellessa...
Aamulla kun heräsin, odotti ulkona yllätys. Lunta! Yhtään en ole seurannut säätiedotuksia tällä viikolla, joten pääsi kyllä yllättämään tämä talvi. :) Kaikki on paljon kauniimman näköistä, kun on valkeata ja puhtaampaa. Loska ja märkä alkoikin jo tympiä. Tältä näyttää meidän etupihalla.
Laitoin talven kunniaksi heti aamulla kynttilöitä palamaan. Kaikki tietenkin turvallisesti Nikon ulottumattomille. :)
Syömisen jälkeen taidetaan lähteä Nikon kanssa tutkiskelemaan, että miltäs se lumi näyttää lähempää katsottuna. :)
Raikasta talvisäätä lukijoille! Toivottavasti ei ihan heti tämä lumi häivy täältä.
Äsken sytytin tulen takkaan ja puuhellaan. Tai oikeastaan leivinuuniin. Leivinuunissa on ensimmäistä kertaa tänä syksynä tuli, koska hella on normaalisti täynnä rojua. Nyt raivasin sen, että saan laitettua tulen. Keittiössä alkoi tulla jo kylmä, kun meillä ei ole vieläkään pattereita päällä muualla kuin yläkerran makuuhuoneessa. Muuta taloa on lämmitetty tuon takan eli pönttöuunin kanssa.
Puuhella on ollut aina sellainen juttu, minkä olen halunnut. Ja arvatkaapas vaan, kun käytiin tämän talon näytössä silloin vajaa puolitoista vuotta sitten, niin ihastuinko heti? ;) Ei tämä meidän hella ehkä kaikkein kaunein ole, mutta minä tykkään.
Hellassa itsessään meillä ei ole koskaan ollut tulta, kun tuo systeemi on ihan vieras minulle. Pesän luukku on tuo hellatason oikeassa reunassa oleva musta luukku. Tuo edessä oleva maalattu luukku on muurattu umpeen. Se on vain hämäystä. Hiukan ihmettelin, kun ensimmäisen kerran sitä tutkin, mutta kuulin mammalta, että tuommoisia on kyllä muuallakin.
Tänä talvena on tarkoitus tehdä uunissa karjalanpiirakoita, kunhan saataisiin aikataulut sopimaan kaikkien piirakantekijöiden kesken. Neljä meitä olisi sitten tekemässä: minä, tätini, mammani ja isotätini. Onneksi on iso keittiö, niin mahdutaan. Ainakin fyysisesti. Tuosta "egojen" mahtumisesta en sitten tiedäkään. :D
Ja sitten Viron tuliaisiin. Äitini ja miehensä kävivät viime viikolla Virossa lomailemassa. Tuliasiksi pyysin hahtuvalankaa ja sitä sain. :) Kaksi isoa kiekkoa harmaata hahtuvaa, yksi iso punainen kiekko, yksi pikkukiekko sateenkaaren väreissä olevaa liukuvärjättyä ja yksi keskikokoinen kiekko harmaa-vihreää liukuvärjättyä hahtuvalankaa. Monsterihousuja ajattelin, että voisin näistä neuloa, mutta ans kattoo, mitä niistä loppujen lopuksi syntyy. Ja koska. :D
