Pages

Imetyksen ihanuus

Lähettänyt Ceraci , torstai 25. lokakuuta 2012 23:30

Ajattelin muutaman sanasen kertoa tämänkertaisesta imetystaipaleesta tähän mennessä. Piti jo imetysviikolla kirjoittaa, mutta jäi.

Isoveljeä imetin aikanaan reilu 1v2kk, koko ajan hammasta purren ja kivun kyyneleitä nieleskellen. Imetys sattui koko imetystaipaleen ajan ihan mielettömästi, eikä syytä löytynyt. (Silloin hoidettiin sammaksena, tarkisteltiin imuotteita, katsottiin onko liian kireä kielijänne jne.) Loppua kohden hiukan tietty helpotti, kun imetyskerrat vuorokaudessa väheni ja rinnanpäät saivat imetyskertojen välissä hiukan levähtää.

Alku oli molempien kanssa hyvin samanlainen. Kumpikin osasi heti (tai parin päivän sisällä) ottaa melko kelvollisen imuotteen ja kummallakin se on ollut alusta saakka tiukka. Kumpikaan ei viihtynyt kerralla kauaa rinnalla, vaan söi aktiivisesti muutaman minuutin (max. kymmenen minuuttia), jonka jälkeen irrottaa otteen itse. Joskus myös irrottelin minä itse, kun syöminen on selvästi tehty, ettei turhaan rääkkää kipeitä rinnanpäitä. Sairaalassa sain ensimmäisellä kerralla Bebanthenia, jota en voi käyttää koska olen sille yliherkkä. Mies haki apteekista lanoliinia. Toisella kerralla sitä löytyi jo sairaalastakin. Ja alkukuukausina sitä käytettiinkin paljon. Joka imetyksen jälkeen pieni sipaisu. Rintakumiakin tarjottiin ekalla kerralla, mutta se sai kipeytymään kahta kauheammin. Sairaalan kätilöt vakuuttelivat, että menee muutamassa päivässä ohi kunhan rinnanpäät karaistuvat. Eipä mennyt, ei. Kummallakin kerralla pyysin myös imetyksen ohjausta jo osastolla ja sitä sain sen verran, että yksi hoitaja asetti yhden kerran vauvan rinnalle ja kurkkasi että alahuuli on rullalla. Just joo, ei oikein tuntunut riittävältä.

Neuvolassa valittelin useaan otteeseen, että sattuu. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei sen kummemmin noteerannut "pistä lanoliinia" -kommenttia enempää. Nyt toisella kerralla äitiysneuvolan terveydenhoitaja tiesi jo peloistani ja ekalla kerralla tsekattiinkin, että rinnanpäät olivat todellakin verillä. Sain erilaisia vinkkejä, joista sitruuna osoittautui huipputoimivaksi. Sitruunamehua pari kertaa päivässä ja tilanne alkoi korjautua. Kuuden viikon kohtaalla imetys oli kivutonta, jos sitruunaa käytti säännöllisesti. Heti jos piti pari päivää taukoa, alkoi taas sattua. Siitä sitten hiljalleen ollaan päästy tähän tilanteeseen, että viiden kuukauden kohtaalla silloin tällöin tulee araksi, mutta ei se niin kovaa kipua enää ole kuin Isoveikkaa imettäessä tai silloin alkuaikoina, kun piti jotain purra, että sen imemisen kestää.

Samanlaisesta alusta huolimatta nämä kaksi imetystä ovat olleet todella erilaiset. Esikoisen aikaan imetin niinkin pitkään vain sen tähden, että se oli oikeasti kätevämpää kuin puolloilu ja pidin imetyksen hyvät puolet mielessä. Nyt imetän oikein mielelläni, vaikka silloin alussa vannoinkin lopettavani viimeistään puolen vuoden kohtaalla. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että Pikkutytsy on ollut kohta puoli vuotta täysimetyksellä. :) 5kk neuvolassa jo sanoivat, että voisi alkaa maistella kiinteitä, mutta kyllä me taidetaan vielä seuraava pari viikkoakin mennä ihan pelkällä tissin voimalla. Ihan vaan, että päästään siihen tilastojen viiteen prosenttiin. ;) Ja kerta tuo nyt sillä maidolla näyttää ihan hyvin vielä pärjäävän.

Näillä näkymillä imetys taitaa jatkua sinne vuoden paremmalle puolelle, jos kaikki sujuu hyvin. Nyt se tuntuu mukavalta. On kiva istuskella sohvalla ja ruokkia pientä rakasta. Tämä imetys on ollut sellaista, jollaista sen kuvittelin olevan ennen raskauksia. Tytsy nauttii siitä ja itsekin pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. On hienoa huomata, että vaikka olin varautunut pulloruokintaan, saimme sittenkin kokea mukavan imetyksen.


Kylläpä tuli eepos, mahtoikohan kukaan edes lukea loppuun saakka. En muuten jaksa olla edelleen kummastelematta tuota tytön tukan määrää. Kuvassa ikää siis vajaa vuorokausi, eli ihan syntymätukka tuo on. :D

Kotiäidin pää pehmenee

Lähettänyt Ceraci 16:36

Nyt ollaan siinä pisteessä, että pää tuntuu melkoisen pehmeältä. Haluaisin nimittäin opiskelemaan. Minä, joka vihaan kaikkea mikä edes hiukkaakaan vaikuttaa koululta. Alasta ei nyt ole varsinaisesti tietoa, mutta jotain mitä jaksaisi sitten työkseenkin jonkun vuoden tehdä ilman burn outteja tai halua lähteä uudestaan koulun penkille.

Aikaisemmin opiskelin viittomakielen tulkiksi, mutta jäi kesken kun jäin äitiyslomallevapaalle. Hiukan olen  miettinyt, että koittaisinko palata samalle alalle (tykkäsin kielestä, tykkäisin varmasti työstäkin, mutta en tykännyt siitä koululaitoksesta). Toistaalta korkeakoulut ei houkuta, joten josko sitten ammattikouluun? Mille alalle sitten? Ompelijaksi? Niitä taitaa olla aika paljon, riittääkö töitä? No entä sitten sähkömieheksi tms.? Mahdetaankohan noilla aloilla järjestää aikuiskoulutusta. Jotenkaan ei hirveästi kiinnosta lähteä teini-ikäisten poikien kanssa istumaan koulunpenkille. Vaikka eihän se olisi kuin pari vuotta, kun lukion paperit ja perusopinnot ovat jo takataskussa.

Tuntuu, että on tässä kolmevuotisen äitiyden aikana kasvettu henkisesti. Se koulu kun tuntuu oikeasti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tai sitten se on vaan nämä päivät, jolloin Isoveikka huutaa ja raivoaa kaikesta poikkipuolisesta ja Pikkutytsy huutaa, kun se isompikin huutaa. Aikaisemmin opiskelu tarkoitti minulle lähinnä vain opiskelijabileissä käymistä. :D Tai sitten se on toi lähestyvä kolmekymmentä, joka on pistänyt miettimään, että mitä tulevaisuudessa. Kotiäiteily ikuisesti ei ole vaihtoehto. Ajatuksena olisi pyrkiä opiskelemaan tai töihin vuoden päästä.


Ja koska kuvattomat postaukset näyttää tylsältä, niin pistetään kuva parin viikon takaiselta pikku reissulta, josta piti tehdä postaus. Ja voi olla, että teen vieläkin kun sain kuvat nyt koneelle. :)

Vaippakaavan säätöä

Lähettänyt Ceraci , maanantai 1. lokakuuta 2012 00:17

Tässä joku päivä (viikkoko siitä mahtaa jo olla, aika menee niin nopeaan) pienentelin Isoveikan vaippakaavan Pikkutytsylle sopivaksi. Vertasin sitä KVY:n vaippakaavaan ja se on isompi kuin M, mutta pienempi kuin L. Eli M-kooksi sitä meinaan kutsua. Musta tuntuu, että noi KVY:n kaavat on pienempiä kuin muut mitä olen tehnyt. S koko jäi siis tekemättä ja testaamatta, kun Pikkutytsy ei niitä ihan pienimpiä vaippoja käyttänytkään montaa viikkoa. Eikä oikeastaan edes ollut silloin tarvetta, kun käytettiin Imse Vimsejä ja harsoja villahousujen kanssa. Nyt tykätään käyttää näitä taskuvaippoja joko pul-kuorella tai villahousujen kanssa. Saa nähdä pitääkö tämä oma kaava kakat vaipan sisäpuolella. Melkein kaikista muista vaipoista ne tulee aina puntista tai selästä läpi. Ja minä sitten inhoan sitä kakan pesua vaatteista, kun se ei lähde irti.


Tässä vaipassa on ulkopuolella oranssia pulia ja peppua vasten tummanruskeaa mikrofleeceä. Tarroina Aplix ja Isoveikan valitsemasta norsunauhasta merkkipätkä.



Coolmaxia tai kuivaliinakangasta pitäisi ostaa, mutta rahatilanne ei nyt justiinsa taida sallia. Jossain vaiheessa teen tilauksen Royal-tuotteelle, kun voitin Lauriidan blogista lahjakortin sinne. Jee! :) Kiitos Katjalle arvonnan järjestämisestä! Eipä olisi voinut tulla paljoa parempaan saumaan. Kyseiseen putiikkiin olenkin lähiaikoina suunnitellut klikkaavani tilausta.

Photoshoppia olen koittanut myöskin opetella (taas) ja tämän sain ihan itse (siis ilman miehen apua) muokattua irti taustastaan. Pidempää pinnaa tähän kuvankäsittelyhommeleihin tarvittaisiin, mulla ei oikein tahdo riittää varsinkaan, kun yksi kiljuu leikkimään lattialle ja toinen huutaa ruokaa vieressä. No ehkä kun silloin tällöin yrittää jotain kikkailla sen kanssa, niin jotain tarttuu tähän raskaus- ja imetysdementian vaivaannuttamaan päähänkin.