Kotiäidin pää pehmenee
Lähettänyt Ceraci , torstai 25. lokakuuta 2012 16:36
Nyt ollaan siinä pisteessä, että pää tuntuu melkoisen pehmeältä. Haluaisin nimittäin opiskelemaan. Minä, joka vihaan kaikkea mikä edes hiukkaakaan vaikuttaa koululta. Alasta ei nyt ole varsinaisesti tietoa, mutta jotain mitä jaksaisi sitten työkseenkin jonkun vuoden tehdä ilman burn outteja tai halua lähteä uudestaan koulun penkille.
Aikaisemmin opiskelin viittomakielen tulkiksi, mutta jäi kesken kun jäin äitiyslomallevapaalle. Hiukan olen miettinyt, että koittaisinko palata samalle alalle (tykkäsin kielestä, tykkäisin varmasti työstäkin, mutta en tykännyt siitä koululaitoksesta). Toistaalta korkeakoulut ei houkuta, joten josko sitten ammattikouluun? Mille alalle sitten? Ompelijaksi? Niitä taitaa olla aika paljon, riittääkö töitä? No entä sitten sähkömieheksi tms.? Mahdetaankohan noilla aloilla järjestää aikuiskoulutusta. Jotenkaan ei hirveästi kiinnosta lähteä teini-ikäisten poikien kanssa istumaan koulunpenkille. Vaikka eihän se olisi kuin pari vuotta, kun lukion paperit ja perusopinnot ovat jo takataskussa.
Tuntuu, että on tässä kolmevuotisen äitiyden aikana kasvettu henkisesti. Se koulu kun tuntuu oikeasti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tai sitten se on vaan nämä päivät, jolloin Isoveikka huutaa ja raivoaa kaikesta poikkipuolisesta ja Pikkutytsy huutaa, kun se isompikin huutaa. Aikaisemmin opiskelu tarkoitti minulle lähinnä vain opiskelijabileissä käymistä. :D Tai sitten se on toi lähestyvä kolmekymmentä, joka on pistänyt miettimään, että mitä tulevaisuudessa. Kotiäiteily ikuisesti ei ole vaihtoehto. Ajatuksena olisi pyrkiä opiskelemaan tai töihin vuoden päästä.
Ja koska kuvattomat postaukset näyttää tylsältä, niin pistetään kuva parin viikon takaiselta pikku reissulta, josta piti tehdä postaus. Ja voi olla, että teen vieläkin kun sain kuvat nyt koneelle. :)
Lähetä kommentti