Perjantaina kävin Piha- ja puutarhamessuilla katselemassa ja keräilemässä ideoita omalle pihalle. Multasormea syyhyttäisi jo, mutta paikoitellen on vielä yli puoli metriä lunta. Plääh. Onneksi on alkanut sentään näyttää jo hiukan lupaavalta, kun keskipiha on jo melkein sulanut ja kuiva. Ehkä se kevät sieltä tulla jolkottaa. Isoveikan kanssa ollaan siemeniä jo pari viikkoa pistetty multaan, tuloksiakin on nähtävissä jo.
Messuilla näin kukkasien lisäksi aivan ihanan keinustuolin. Voi, tuollaisen haluaisin. Ei minulla ole sisälläkään, mutta voin vaan kuvitella kuinka kiva olisi pihalla istuskella neulomassa ihan oikeassa puutarhakeinutuolissa.
Viimeksi kun kävin kontissa, niin meinasin jo ostaa sisälle keinutuolin. Tuo akvaario lähtee tuosta olohuoneen nurkasta, niin siihen tulisi tilaa. Jos hommaisinkin kirjahyllyn sijasta keinutuolin. :D Vaikka tulisi se kirjahylly/vitriinikin tarpeeseen, ei meillä liikaa säilytystilaa ole. Työhuoneen ainoa kirjahylly tuskailee ja huokailee painonsa alla. Siitä pitäisi pistää jotain kirjoja vaikka kiertoonkin, kun ei niitä luettua tule. On vaan niin vaikea luopua kaikista ihanista ja rakkaista kirjoista. Jokaisella on oma tarinansa ja syynsä miksi ovat eksyneet hyllyyni.
7000 sivulatauksen raja tuli muuten tunti sitten täyteen. Vieläkään en ole arvontapalkintoa keksinyt (tai oikeastaan en ole kerennyt edes miettimään), joten ehdotuksia otetaan edelleen vastaan. :)
Nyt kuitenkin taidan painua nukkumaan. Väsyttää, kun viime yö meni valvomiseksi. Onneksi, kerrankin, Pikkutytsy yllätti ja nukkui yli kahdeksaan. Normaali heräämisaika on ollut kuuden ja seitsemän välillä tässä viime aikoina. Meillä on ollut univaikeuksia viime aikoina, kun yötissittely lopetettiin. Viime viikolla sorruin ja aloitettiin se sitten uudestaan. Ja nyt yritetään taas lopettaa. Hermoja raastavaa puuhaa.
Tytön syntymän jälkeen olen voinnin mukaan laitellut puutarhaa pojun, miehen, äidin ja hänen miehensä avustuksella. Kasvimaa myllättiin ja rakennettiin parit kasvatuslaatikot. Laatikoihin istutin porkkanaa, erilaisia sipuleita, persiljaa, tilliä, purjoa ja salaateita. Perunaa olisi myös tarkoitus pistää vielä tuohon itse kasvimaahan, ei vaan ole kerinnyt/saanut vielä aikaiseksi. Nyt vaan odotellaan, että sieltä lähtisi jotain kasvamaan kunnolla. Rucola ja idänsalaattisekoitus on jo noussut pinnalle. Samoin ovat purjot ja sipulit lähteneet kasvamaan. Porkkana antaa odotuttaa itseään kuten myös herneet, jotka ovat istutettu tuohon kasvimaan reunaan.
Sen sijaan rikkaruohot ovat kyllä nostaneet jo sirkkalehtensä ja hiukan muutakin mullan pinnalle. Niitä kun en kaipaa sitten pätkääkään ja noihin kasvatuslaatikkoihin laitetussa mullassa niitä näyttää olevan oikein riittämiin. Tiedän mitä teen tänä kesänä, nypin koko armaan kesän rikkaruohoja. Viime kesänä kasvimaa pääsi rehottamaan aivan liikaa, kun oltiin toista viikkoa pois kotoa. Sen jälkeen oli järkyttävä homma saada rikkaruohoja ruokottua pois sieltä. Tänä kesänä uutta yritystä vaan peliin.
Muustakin puutarhasta voisi hiukan ottaa kuvia, kunhan tulisi nätti päivä.
Viikonloppuna muuten vietettiin tytön nimiäisiä. Siitä tulee lisää juttua, kun saan kuvat miehen kamerasta omalle koneelleni.
Se jokakeväinen väsymys yrittää tupata taas päälle. Sitä vastaan taistellaan kaikin mahdollisin keinoin. Ja mikäs sen parempaa, kuin ulkona touhuilu. Nikon kanssa ollaan oltu joka päivä pitkään ulkona touhuamassa. Minä olen yrittänyt haravoida pihaa, korjata viimekesäisten kukkasten ja kasvien rönttejä ja istuttaa siemeniä. Siinä välissä on pitänyt hakea Niko pois juoksemasta tielle tai tonkimasta pellosta. Eilen löytyi pikkupulkka pihalta, jonka kanssa Niko sitten viihtyikin hyvän tovin vetäen sitä perässä nurtsilla ja pihamaalla, että sain istutettua esikasvatuslaatikkoon hiukan siemeniä.
 |
Esikasvatukseen pääsi
mustasilmäsusanna, persilja
ja vesikrassi. Näitä sitten
siirrellään myöhemmin
oikeisiin laatikoihinsa. |
|
Kevätväsymystäni torjui myös ystäväni, joka viikonloppuna teki minun visiostani korvakorut, jotka sain ihan itselleni. Pitkään aikaan en ole korvakoruja pitänytkään, mutta nämä killuivat korvissani pääsiäisenä.
Kiitos sinulle ystäväni!
Pari viikkoa sitten otin maasta ylös loput kasvikset ja kerättiin puusta tippuneita omppuja. Isoja perunoita tuli ämpärillinen kolmesta jäljellä olevasta varresta ja porkkanoitakin ihan mukavasti. Lisäksi sipuleita oli vielä runsaasti jäljellä. Rucolasta otin siemeniä talteen, niin saa ensi vuonna pistää niitä maahan, ei tarvitse ostaa uusia.
Omenoita täällä tulee tosiaan pilvin pimein tänä vuonna. Hirveitä kasoja vietiin kompostiin ja pellolle. Yksi mehumaijallinen menee mehuksi ja sellainen iso laatikollinen jätettiin syötäväksi ja leivontaan (ynnä muuhun käyttöön). Muutama piirakka ja omenapaistos onkin niistä jo tehty ja tällä kertaa omppupiirakan pohjaksi muodostui piimäpiirakka. Hyvää oli. :)
Tässä meidän pihamaalla kasvaa kolme omenapuuta, joista tulee paljon omenaa tänä vuonna. Keväällä pistin myös pienen ryytimaan tuohon talon viereen. Siinä kasvaa/kasvoi salaattia, rucolaa, tilliä, sipulia, porkkanaa, hernettä, perunaa ja kurkkua. Paljon on ollut iloa tuostakin pikkumaasta ja ensi vuonna olen jo suunnitellut pistäväni isomman.
Äsken hain Nikolle maalta hiukan pottua ja porkkanaa. Komian kokoisia jo ovat, ei taida Niko jaksaa syödä näitä kaikkia. :)
