Imetyksen ihanuus
Lähettänyt Ceraci , torstai 25. lokakuuta 2012 23:30
Ajattelin muutaman sanasen kertoa tämänkertaisesta imetystaipaleesta tähän mennessä. Piti jo imetysviikolla kirjoittaa, mutta jäi.
Isoveljeä imetin aikanaan reilu 1v2kk, koko ajan hammasta purren ja kivun kyyneleitä nieleskellen. Imetys sattui koko imetystaipaleen ajan ihan mielettömästi, eikä syytä löytynyt. (Silloin hoidettiin sammaksena, tarkisteltiin imuotteita, katsottiin onko liian kireä kielijänne jne.) Loppua kohden hiukan tietty helpotti, kun imetyskerrat vuorokaudessa väheni ja rinnanpäät saivat imetyskertojen välissä hiukan levähtää.
Alku oli molempien kanssa hyvin samanlainen. Kumpikin osasi heti (tai parin päivän sisällä) ottaa melko kelvollisen imuotteen ja kummallakin se on ollut alusta saakka tiukka. Kumpikaan ei viihtynyt kerralla kauaa rinnalla, vaan söi aktiivisesti muutaman minuutin (max. kymmenen minuuttia), jonka jälkeen irrottaa otteen itse. Joskus myös irrottelin minä itse, kun syöminen on selvästi tehty, ettei turhaan rääkkää kipeitä rinnanpäitä. Sairaalassa sain ensimmäisellä kerralla Bebanthenia, jota en voi käyttää koska olen sille yliherkkä. Mies haki apteekista lanoliinia. Toisella kerralla sitä löytyi jo sairaalastakin. Ja alkukuukausina sitä käytettiinkin paljon. Joka imetyksen jälkeen pieni sipaisu. Rintakumiakin tarjottiin ekalla kerralla, mutta se sai kipeytymään kahta kauheammin. Sairaalan kätilöt vakuuttelivat, että menee muutamassa päivässä ohi kunhan rinnanpäät karaistuvat. Eipä mennyt, ei. Kummallakin kerralla pyysin myös imetyksen ohjausta jo osastolla ja sitä sain sen verran, että yksi hoitaja asetti yhden kerran vauvan rinnalle ja kurkkasi että alahuuli on rullalla. Just joo, ei oikein tuntunut riittävältä.
Neuvolassa valittelin useaan otteeseen, että sattuu. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei sen kummemmin noteerannut "pistä lanoliinia" -kommenttia enempää. Nyt toisella kerralla äitiysneuvolan terveydenhoitaja tiesi jo peloistani ja ekalla kerralla tsekattiinkin, että rinnanpäät olivat todellakin verillä. Sain erilaisia vinkkejä, joista sitruuna osoittautui huipputoimivaksi. Sitruunamehua pari kertaa päivässä ja tilanne alkoi korjautua. Kuuden viikon kohtaalla imetys oli kivutonta, jos sitruunaa käytti säännöllisesti. Heti jos piti pari päivää taukoa, alkoi taas sattua. Siitä sitten hiljalleen ollaan päästy tähän tilanteeseen, että viiden kuukauden kohtaalla silloin tällöin tulee araksi, mutta ei se niin kovaa kipua enää ole kuin Isoveikkaa imettäessä tai silloin alkuaikoina, kun piti jotain purra, että sen imemisen kestää.
Samanlaisesta alusta huolimatta nämä kaksi imetystä ovat olleet todella erilaiset. Esikoisen aikaan imetin niinkin pitkään vain sen tähden, että se oli oikeasti kätevämpää kuin puolloilu ja pidin imetyksen hyvät puolet mielessä. Nyt imetän oikein mielelläni, vaikka silloin alussa vannoinkin lopettavani viimeistään puolen vuoden kohtaalla. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että Pikkutytsy on ollut kohta puoli vuotta täysimetyksellä. :) 5kk neuvolassa jo sanoivat, että voisi alkaa maistella kiinteitä, mutta kyllä me taidetaan vielä seuraava pari viikkoakin mennä ihan pelkällä tissin voimalla. Ihan vaan, että päästään siihen tilastojen viiteen prosenttiin. ;) Ja kerta tuo nyt sillä maidolla näyttää ihan hyvin vielä pärjäävän.
Näillä näkymillä imetys taitaa jatkua sinne vuoden paremmalle puolelle, jos kaikki sujuu hyvin. Nyt se tuntuu mukavalta. On kiva istuskella sohvalla ja ruokkia pientä rakasta. Tämä imetys on ollut sellaista, jollaista sen kuvittelin olevan ennen raskauksia. Tytsy nauttii siitä ja itsekin pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. On hienoa huomata, että vaikka olin varautunut pulloruokintaan, saimme sittenkin kokea mukavan imetyksen.
Kylläpä tuli eepos, mahtoikohan kukaan edes lukea loppuun saakka. En muuten jaksa olla edelleen kummastelematta tuota tytön tukan määrää. Kuvassa ikää siis vajaa vuorokausi, eli ihan syntymätukka tuo on. :D
Voi tätä oli tosi hyvä lukea ja ihana kuulla ja muistaa, että ongelmiin on yleensä ratkaisu. Ihana, että nyt sujuu ja saat nauttia!