Hiljaiseloa
Lähettänyt Ceraci , sunnuntai 25. marraskuuta 2012 11:47
On tehnyt hiukan mieli viettää hiljaiseloa. Marraskuu on ollut melko synkkä kuukausi, se on onneksi jo lähenemässä loppuaan.
9. päivä luokkakaverini Mira (tulkkikoulutuksen ajoilta) pääsi pois kivusta ja kärsimyksestä. Rintasyöpä vei hänestä voiton, vaikka hän urheasti sitä vastaan taistelikin melkein neljän vuoden ajan. Harvoin kohtaa aurinkoisempaa ihmistä. Hänen kanssaan vietin paljon aikaa silloin opiskelujen ensimmäisen vuoden aikana. Sitten hän jäikin äitiyslomalle ja jatkoi vuotta myöhemmin alottaneiden kanssa. Hän on muuten se, joka tutustutti minut kestovaippailuun. Kiitos siitä Mira!
Fiilis on ollut lähinnä, että elämä on epäreilua. Miksi ottaa kahdelta pieneltä lapselta ja rakastavalta aviomieheltä äiti ja vaimo pois. Miksi elämä kohtelee kaltoin niitä, jotka sitä eivät ainakaan ansaitse. Niin kuitenkin kävi, vaikka toivomalla toivoin monen muun kanssa, että tapahtuisi vielä ihmeitä. Rauha Miran sielulle ja suunnattoman suuri voimatoivotus hänen rakkailleen ja läheisilleen. Ajatukseni vierailevat päivittäin teidän luonanne.
Pari ilonpilkahdustakin on onneksi tässä sateisessa marraskuussa ollut. Isänpäiväviikonloppuna juhlimme rakasta Isoveikkaa, joka täytti 3 vuotta. Juhlista voisin kirjoitella enemmän omassa postauksessa, kunhan saan kuvat omalle koneelleni miehen kamerasta.
Viime viikonloppuna vietin muutaman naisen kanssa pikkujoulumökkiviikonloppua ja pääsin nopeasti piipahtamaan Tampereen käsityömessuillakin. Se oli kaivattu irtiotto arjesta, jolla taas toivottavasti jaksaa hiukan eteenpäin.
Osanottoni ystäväsi kuoleman johdosta. Joskus elämä on niin epäreilua.