Pages

Haaveet kaatuu...

Lähettänyt Ceraci , perjantai 16. maaliskuuta 2012 21:41

...tai siltä se ainakin taas tuntuu. On menossa taas raskaampi kausi, mihin se valoisuus ja positiivisuus hävisi, joka oli vallalla vielä joku viikko sitten?

Eilen illalla olin hakemassa opiskelupaikkaa. Minullahan ei ole minkäänlaista ammattitutkintoa eikä hirveästi työkokemustakaan muualta kuin lyhkäisistä kesätyöpätkistä. Olin ihan innoissani, että keksin vihdoin mitä hakea ja koulutuspaikkakin olisi täällä Turussa, jossa ollaan nyt lähitulevaisuus ajateltu vielä viettää. Kunnes... Hakupalvelu ilmoitti, että en voi hakea paikkaa, koska minulla on lukion päättötodistus ja ylioppilastutkinto. Paikka olisi toisen asteen koulutuksessa, johon kaikki aloituspaikat olivat varattu peruskoulusta tuleville. Voi ketunketunkettu! Ja koska olin niinkin aikaisin liikenteessä, että hakuaika päättyi tänään, en enää kerinnyt selvitellä, että voisinko hakea erillishaussa (vai mikä se termi nyt sitten ikinä olikaan). No, en sitä nyt tietenkään syksyllä olisikaan voinut aloittaa, kun mammaloma on vielä kesken. Jos koittaisi ensi keväänä olla hiukan enemmän ajoissa tämän asian kanssa ja kysellä etukäteen asioita ja mahdollisuuksia.

On ihan kauheaa, kun ei tiedä mitä sitä isona tekisi. Viittomakielen tulkin koulutus minulta jäi kesken. Tuntui, että ei ole oma ala. Hirveästi tykkään viittomakielestä ja tykkäisin varmasti käännöshommista, mutta ei minusta tulkiksi taida olla. Ahdistavaa, kun ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmaa.

P.S. Ja ei, se flunssa ei ole vieläkään hävinnyt mihinkään. Nenä on edelleen tukossa, iltaisin ja yöllä yskittää eikä tämä yleiskuntokaan ihan parhaimmasta päästä ole. Niko taitaa olla tukkoista nenää lukuunottamatta jo voiton puolella ja mies ei ole sairastanutkaan. Mistä nyt johtuu, että mulla on tämä näin pitkään?

2 Response to "Haaveet kaatuu..."

Rva Kepponen Says:

Mä en ole ikinä tiennyt, että mitä haluaisin tehdä isona -mietin sitä edelleenkin. Et ole yksin :)

Vaihtoehtoja oli aikoinaan aivan liikaa ja opiskelupaikkani valikoitui siten, että kaveri täytti hakupaperini. Ihan mukavasti meni alaa opiskellessa ja töitä tehdessä 20 vuotta :) Nyt kyllä näyttää siltä, että saattaa joutua aloittamaan alusta.

Ceraci Says:

Rva Kepponen: "Kiva" tietää, että ei ole yksin. Jotenkin tämä on vaan niin kurja tilanne. Mulla ei ole valinnan vaikeus monesta vaihtoehdosta, vaan niitä vaihtoehtoja kun ei ole. Itseni tunnen sen verran hyvin, että on aivan turha lähteä opiskelemaan alaa, joka ei oikeasti kiinnosta. Motivaatio-ongelma on mulla ollut aina se suurin opiskelun suhteen, siihen pitää löytyä itsestään se mielenkiinto ja palo, että koulun pääsee ylipäätänsä loppuun. Ja sitten vielä se, että sitä työtä nyt kuitenkin pitäisi joku kymmen vuosi vielä tehdä. En mä taida eläkkeelle päästäkään koskaan, jos nostavat eläkeikiä koko ajan ylöspäin, eihän ihmiset kohta edes elä niin pitkään.

Lähetä kommentti