Pojat on jälleen mummulassa. Ihan ihmeellistä viettää aikaa yksin kotona. Joskin kaivattua. Viimeaikoina on yrittänyt puskea päälle jonkin asteinen tuskastus kotona olemiseen ja Nikon kanssa touhuamiseen. Tämä päivä on ollutkin mukavaa vaihtelua sille.
Aamusta heräsin jo (ihan liian) aikaisin, kun hilpaisin koiranäyttelyä katsomaan. Tai lähinnä noita lapinporokoiria siellä katselin, kun oli yksi kaveri ja Viiman kasvattaja siellä koiriensa kanssa. Siellä hengattiin aamu ja kaverin kanssa tultiin sitten tähän meille tekemään ruokaa. Sen jälkeen ajeltiin tuonne vähän matkan päähän (susi)metsäteille ja lähdettiin ulkoiluttamaan koiria ja itseä. Kyllä se hangessa tarpominen liikunnasta käy. En kelloa katsonut kauanko käveltiin, ei taidettu ihan tuntia mennä, mutta kyllä hikeä puski jo pintaan. Autokin meinattiin saada kiinni sinne hankeen, mutta näppärinä naisina saatiin se sieltä kuitenkin pois. :D Ihan hyvä, sillä eipä meitä siellä ketään olisikaan ollut auttamassa...
Nyt on ollut sitten iltapäivästä eteenpäin taas hirvittävä hinku tehdä jotain, mutta kun ei malta aloittaa mitään. Äsken meinasi pipoinspiraatio iskeä, kun viikolla kävin fleecekankaitakin hakemassa, mutta tajusin että eihän niitä ole vielä pesty. Yritän muistaa pestä kaikki kankaat ennen ompelua, että vältytään epämiellyttäviltä kutistumisilta. Se harmittaa ja paljon, jos vaivalla ja työllä tehty tuotos kutistuu ekassa pesussa. Eli kankaat koneeseen tänä iltana ja pipo-operaatio jatkukoon huomenna.
No mitäs sitten. Iski taas ongelma että mitä tekisi. Kutoa voisi, mutta sitä voi tehdä Nikonkin kanssa. Jotenkin ompelu houkuttelisi enemmän. Tai askartelu. Helmikuussa on häät, jonne lupasin tehdä meidän lahjapoppoolta kortin. Mutta ei laatikossa ole mitään kivaa mistä tehdä korttia (just joo...). Pitäisi päästä askartelukauppaan. Yhden tunikan leikatut palat odottavat ompelua, mutta saumurissa on mustat langat eikä inspiraatio riitä niitä vaihtamaan. No entäs sitten jos tekisi yövaipan, kun niitä on Nikolla liian vähän? Ei jaksa alkaa kaavaa suurentamaan, vanha kaava on turhan pieni jo. Poika kun kasvaa koko ajan.
Yritä tässä nyt sitten alkaa tehdä jotain, kun ei jaksa/malta/keksi/jne. Ehkä pitää nostaa takapuoli sohvalta ja raahautua työhuoneeseen pohtimaan. Se voisi auttaa jo jonkin verran eteenpäin. :D
Pojat lähtivät jo perjantai-illalla mummulaan ja ovat olleet siellä koko viikonlopun. Ihan outo olotila, kun on saanut tallustella yksinään koiran kanssa täällä kotosalla. Aika on kulunut hiukan siivoillessa (mitä kipeä selkä vain antaa periksi), koneella lukiessa pitkästä aikaa blogeja ja on sitä pari pientä ompelustakin syntynyt, joista myöhemmin kun saan paremman kameran takaisin kotiin ja voin ottaa niistä julkaisukelpoisia kuvia. Alkoi nimittäin kollaasissa ärsyttämään, kun osa on hyviä kuvia (otettu miehen järkkärillä), osa sellaisia kelpaavia (otettu paremmalla pokkarilla) ja sitten se viimeinen osa, joita ei kannattaisi ehkä julkaista missään (otettu vanhalla huonolla pokkarilla). Oma silmä on sen verran tottunut hyviin kuviin, kun mies harrastaa valokuvausta, niin hävettää itse ottaa huonoja kuvia huonolla kameralla. Ei niitä kehtaa ainakaan sille näyttää. :D Pitäisi siis paneutua hiukan tarkemmin noihin valokuvauksen saloihin, kun kerran kalustoa löytyisi.
Ulkona on ihana ilma. Harmi vaan, että kun katsoin säätiedotusta, lupaa se jo keskiviikoksi nollakelejä. Ei minua haittaisi nämä kirpsakat pakkaskelit. Tai no, toppahousut pitäisi jostain saada, vanhat eivät mene enää vatsan päälle. Mistäköhän sellaiset hommaisi?
Metsälenkillekin koiran kanssa tekisi mieli, mutta taitaa jäädä väliin. Yksin tuonne metsään lähteminen ei liene viisasta, sillä jos selkä sattuu sanomaan sopimuksensa irti, ei sieltä välttämättä pääse poiskaan. Varsinkaan kun tuolla meidän normaalissa lenkkeilymetsässä ei ole edes kännykkäkuuluvuutta joka paikassa. Niin korvessa me asutaan. Siis kaupungissa, jonka asukasluku oli marraskuussa 2011 178 670. :D
Ja jottei postaus mene kuvattomaksi, pitihän sitä tuolta auringonpaisteesta otta yksi kuva huonolla kameralla.
Koneelta aloin katselemaan kuvia, että mitäs kaikkea sitä onkaan vuoden 2011 aikana tehty. Kyllähän sieltä löytyi ja osa on jäänyt kuvaamattakin. Varsinkin joululahjat jäi kuvaamatta, kun valmistuivat niin viime tinkaan. Joululahjoiksi meni mm. pipo, sukat, vihaisten lintujen possu avaimenperänä ja kasa virkattuja matonkudekoreja oheistuotteineen. Nikolle tein lahjaksi myös punaisen vihaisen linnun, koska on suuri fani. Haluaa aina pelata äitin kännykällä "pöössiä".
Eilen illalla väänsin kasaan pienen kuvakatsauksen viimevuoden käsitöihin ja näpertelyihin. Osa on blogattu tännekin, osa on vain omissa varastoissa saamattomuuden takia. Se kun on niin vaikea ottaa se kuva, kiikuttaa bloggeriin ja vielä kirjoittaa jotain tekstiä. :D
Valmistuneita töitä tässä on:
- lehmäkuvioinen pellavaessu ja pikkukassi 2-vuotislahjaksi
- virkattu jämäkori takan sytykepaloille
- kasa vaippoja ja imuja
- paitoja Nikolle
- ommeltu kori
- pipo itselle ja Nikolle
- joulukortit
- monsterivillahousut
- Nikon punainen "pöössi"
- kasa kestotiskirättejä
- huovutettu porkkana-avaimenperä
- koiran narulelu
- kasa erilaisia kortteja (suurin osa jäänyt kuvaamattakin)
- yövillahousut Novitan Purosta
- neulatyyny
Kyllähän noita on siis kertynyt. Itsellekin tuli tehtyä pari paitaa. Ja jotain pikkuompeluksiakin on väännetty.
Nyt ajattelin alkuvuodesta keskittyä enemmän ompeluun. Loppuvuosi meni joululahjojen virkkauksessa ja neulomisessa, niin olisi kiva istahtaa välillä ompelukoneenkin ääreen ja pyyhkiä siitä pölyt pois. Kaikenlaista pikkuideaakin on alkanut päässä kehittyä.
Sitten olisi vielä yksi mieluinen projekti, vaikka tuntuu se jostain syystä vaikealta aloittaa. Nikonhan kanssa kestoilua ei aloitettu aivan alusta saakka, joten pieniä vaippoja ei ole. Nyt pitäisi alkaa vääntää pikkuvaippoja, sillä niille olisi käyttäjä tulossa toukokuussa. Vaippakankaita olisi valmiina vaikka muille jakaa, mutta kaavat pohdituttaa. Pitäiskö koittaa pienentää tuota Nikolle hyväksi havaittua omaa kaavaa vai kokeillako erilaisia kaavoja, kun ikinä ei tiedä että mikä sitten sopii. Jotain pitäisi kuitenkin alkaa tehdä. Yksi nettinöttönen on valmiina jo, mutta eihän se riitä mihinkään. 2009 äitiyspakkauksen Imse Vimsejäkin on kasa, niitä pitäisi vaan tuunata, kun ovat kovin ohuita mielestäni. Yksi lisäkerros ei tekisi haittaa.
Näillä tunnelmilla siis uuteen ja jännittävään vuoteen. Mitäköhän se tuo tullessaan?
Blogi. Ai mikä blogi? Ai tätä tarkoitat? No juu, ei ole taas tullut päivitettyä. Aika tuntuu vierähtävän liian nopeaan ohi. Hetkeen ei kerkiä tarttua. Varsinkin kesäpäivät kuluvat talvipäiviä nopeammin. Jos nyt syksyn tullen kerkisi taas hiukan rauhoittamaan tahtia, kun ulkonakaan ei enää tee niin mieli olla. Paitsi jos lähtee sienimetsään.
Tänä syksynä olen hurahtanut sieniin. Aikaisemminkin olen kanttarellejä ja suppilovahveroita poiminut, mutta nyt olen lukenut sienikirjaa ajatuksella ja tutustunut uusiin lajeihin. Mustatorvisieni oli positiivinen yllätys. Se haisee mielestäni ihan hirveältä, mutta maku oli todella hyvä. Samoin maistui voitatti, jota paistoin ensimmäistä kertaa elämässäni. Viime viikonloppuna iskin kultasuoneen ja löysin reilu kymmenen litraa kanttarellejä. Puolet kuivatin, osan söin ja osan annoin kaverille, joka ei ole tänä vuonna löytänyt niitä lainkaan. Edellisiltä reissuilta on rellejä jo pakkasessakin, joten en niitä niin tuhottomasti tarvitse. Nyt alkaa olla suppilovahveroitakin jo, joten niitä lähden metsästämään seuraavaksi. Suppilovahveropiirakka on ihan parhautta. Kokeilin maanantaina uudella reseptillä ja siitä tuli oikein maukas.
Tässä tämän syksyn sienisaaliita. Ja uskotteko muuten, että perkaamisessa menee ainakin tuplasti metsässä vietetty aika? :D
Paneroidut lampaankääpäpihvit ovat myös herkullisia. Ja menevät varmasti hyvin esimerkiksi perunamuussin tai kasvisgratiinin kanssa. ;)
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Tämä tyttö on viettänyt vapaaviikkoa, kun Niko on mummolassa lomailemassa. Tänään on ohjelmassa keilausta, johon kohta pitäisi lähteä. o/
Vielä yksi postaus tälle päivälle, kun sain oikein putken näköjään päälle. :D
Tilasin keväällä sen Ottobren numeron, jossa on kaavat Bohemian tunikaan. Pari viikkoa sitten oli hukassa sopivat vaatteet ystävän polttareille, joten hain kaupasta kesäistä kangasta ja päätin kokeilla tehdä tunikan itselleni. Ihan hyvä siitä tuli. Jotain pikkukämmejä ommellessa oli, mutta eipä ne näyttäneet hirveästi vaikuttavan lopputulokseen. Tällä kaavalla voi tehdä vaikka pari kesätunikaa vielä lisääkin, oli tosi kiva pitää päällä.
Kuva on viime viikonlopun Provinssirockista, kun parempaakaan kuvaa ei paidasta ole. Väri ja kuvio käy tästä selville, mallin voi katsoa muista blogeista, on tätä sen verran moni jo tainnut tehdä.
Aijuu, mun lippuni tonne rockiin oli vip-lippu (toi kaulassa killuva pinkki lärpäke). Hiukan erilaista festarielämää käydä syömässä lippuun kuuluva kolmen ruokalajin päivällinen, kun Apulanta soittaa taustalla. :D
