Hiukan on ollut hiljaisempi ajanjakso nyt täällä. "Ei pysty, ei kykene", niinkuin on monen facebookissa näkynyt viime aikoina. En tiedä onko se tämä talven pimeys (joka kyllä on jo huomattavasti helpottanut kuukauden takaisesta) vai ihan yleinen saamattomuus vaan. Olen minä kuitenkin jotain saanut aikaiseksi.
Joululahjaksi sain ihanan upouuden järjestelmäkameran, jota olen jo jonkin aikaa hinkunut. Se on Nikon D5100 ja sillä saa hienoja kuvia, jos osaisi vaan kuvata. Kokeillaan ja opetellaan. :) Mitään kameralaukkua en ole vielä ostanut, kun etsin juuri sellaista oikeanlaista. Pitäisi olla sopivan pieni, että mahtuu näppärästi ottamaan mukaan ja mielellään hiukan vettä kestävä, kun vaellukselle lähtee rinkkaan roikkumaan ja muutenkin varmaan tulee sitä tuolla maastossa roudattua. Hintaa ei kuitenkaan saisi olla liikaa. Häthätään tein sitten pikkuisen pussukan sille, ettei ihan nuhjaannu kun kassissa tai repussa sitä ronttaan mukana. Saa kelvata siksi aikaa, kunnes täydellinen pikkukameralaukku kävelee vastaan.
Kuosikangas Ikeasta, vuorikankaana ja nauhakujassa oranssia ohkaista puuvillaa Eurokankaasta. Kamera mahtuu juuri ja juuri sisälle, eli aika sopivan kokoinen tuli, vaikka äkkiseltään vaan kankaasta palat leikkasin ja ompelin yhteen.
Ja kun kankaat oli jo valmiiksi laatikoista kaivettuna, niin piti enää saman värinen vetoketju kaivaa, kun seuraavanakin iltana iski ompeluinnostus. Mitään tarvetta millekkään ei ollut, joten tein sitten tällaisen pikkupussukan.
Meinasin ensin, että annan jollekin kaverille, mutta pidinkin itse kun tarvitsin käsilaukkuun (tai siis -säkkiin) tuollaisen pikkupussukan pikkusälälle. Omaan käyttöön päätyi siis tämäkin. Nämä on niin nopeita tehdä, että taidan tehdä parille kaverille ihan omat heidän tykkäämistään kankaista. :)
Sitten vielä asiasta kukkakeppiin. Nyt on mitä odottaa tänä keväänä. Osallistun
Salainen neuleystävä -vaihtoon ensimmäistä kertaa (kerrankin olin hereillä ilmoittautumisen aikaan). Kivaa nähdä mitä tästä tulee. Omalle parille olen jo alkanut kehitellä kaikenlaista. :) Nyt näyttää jo siltä, että vähintään yhtä kivaa on lähettää omalle salaiselle ystävälle pakettia, kuin saada sellainen toiselta. Ensimmäinen yhteydenotto pitää ottaa jo tämän viikon aikana, sitä siis jäädään tänne odottelemaan. ;)
Haa, ja huomasin, että on kaksi uutta lukijaakin. Aurinkoinen tervetulotoivotus kummallekin. :)
Päivitetään nyt näitä viime vuoden puolella valmistuneita kyjyjä, kun en niitä aikaisemmin kerinnyt päivittelemään. Kyjyily jäi muutenkin pahasti vaiheeseen, taisin hiukan yliarvioida oman tuottavuuteni. Useampi työ on kyllä melkein päättelyä vaille valmis, mutta jotenkin se päättely on aina vaikein vaihe. :D
Matto on virkattu Jättirätistä ostetusta sinisestä trikookuteesta. Ostin sitä yli kolmen kilon säkillisen, kun ajatuksena oli tehdä isompi matto, mutta en sitten jaksanut. Isoa mattoa pitäisi melkein virkata lattialla, mutta selkäni ei sitä kyllä salli pitkiä aikoja ainakaan. Sohvalla on hyvä virkata ja neuloa.
Leveyttä ja painoa en tietenkään muistanut mitata, ennen kuin se päätyi joulukuusen alle. Ja siellä se on siis edelleen. Päivittelen ne sitten tänne, kun saan sen sieltä pois.
Ohjeena oli Kauhavan kangasaitan
Pieni Paula -matto. Noista sakaroista ei tullut kyllä yhtä symmetrisen näköisiä, kuin esikuvallaan, mutta se taitaa johtua tiukasta käsialastani. Ehkä sitten ensi kerralla. :)
Kuusen alta päästyään tämä pääsee meidän makuuhuoneeseemme koiralle löhöilymatoksi. Koira ei koskaan ole koko yötä sängyssään, vaan vaihtaa yleensä paikkaa johonkin maton päälle nukkumaan. Makuuhuoneessa ei ole kuin kaksi pikkumattoa sängyn vieressä, joten tämän päälle on varmaan kivampi kieputtautua kippuralle nukkumaan. Kesäisin tuo koira sitten rötköttää paljaalla lattialla pitkin pituuttaan.
Päivällä katselin kuluneen vuoden kuvia ja ajattelin tehdä sellaisen paketoinnin tännekin. Välillä tuntui, että mitään ei ollut tapahtunut kun taas toisina kuukausina oli useampaakin menoa ja meininkiä.
Tammikuu
Tammikuussa oli Pikkutytsyn odotus jo edennyt yli puolenvälin. Silloin on myös nimipäiväni, jota juhlittiin lähimpien sukulaisten kesken leivoskahveilla. Tuomisiksi toivat pari kukkaa, joista toinen on yhä hengissä. Toinen otti nokkiinsa joulukuun alussa ja tiputti kukkansa ja lehtensä.
Helmikuu
Helmikuussa piipahdettiin Tallinnassa käsityöostoksilla kaverin kanssa. Miehet olivat mukana, mutta viettivät aikansa eri paikassa kuin me. Tai no, melkein koko päivä me saatiin siellä Karnaluksissa kulumaan. Ennen laivan lähtöä kyllä kerettiin käymään syömässäkin ja jälkkäriksi otettiin herkulliset pirtelöt.
Miehen serkun häitä juhlittiin helmikuun loppupuolella. Kyllästyin etsimään sopivaa juhlahametta mahalleni, joten tein sen itse. Kaavoista lähtien. Oli suurin projektini (omien vaatteiden osalta) tähän mennessä. Harmi kun siitä ei ole parempaa kuvaa päällä, unohdettiin ihan kuvata se ja tämä oli pikaisesti selattuna ainut kuva, missä hame näkyy.
Maaliskuu
Maaliskuussa ei tainnut tapahtua mitään erityistä. Tai ainakaan kuvista sitä ei huomannut. Lähinnä uuden vauvan tuloon valmistautumista ja kotona makoilua. Puolesta välistä eteenpäin selkäni oli todella kipeä ja liikkuminen oli vaikeaa. Ikävä ei tule niitä kipuja, vaikka eivät ne kokonaan hävinneet synnytyksessä. Iskias vaivaa silloin tällöin edelleen. Selkäjumppaa se vaatisi, sillä voisi hiukan helpottaa.
Huhtikuu
Huhtikuussa ei sen kummemmin ollut myöskään mitään ohjelmaa. Mummoloissa kyläiltiin, mutta kauemmas ei tullut enää lähdettyä. Laskettuun aikaan enää kuukausi.
Toukokuu
Vappua juhlittiin meidän pihamaalla. En jaksanut lähteä kipuamaan Vartiovuorelle perinteiselle vappubrunssille, joten kutsuttiin kavereita tähän meille. Grillailtiin ja chillailtiin koko päivä. Viimiset taisivat lähteä kotiin vasta auringon laskun jälkeen. Laskettuun aikaan kaksi viikkoa.
Äitienpäivänä se sitten syntyi. Tummatukkainen pikku suloisuus. Pikkutytsy. Ensimmäiset pari viikkoa nukuttiin kokonaan, sen jälkeen sitten nukkuminen (pidempia jaksoja putkeen) onkin ollut poissa muodista.
Minun Mammani kävi kuumailmapallolennolla sisarensa kanssa kuulaassa kevätillassa. Oltiin saattamassa pallo matkaan ja vastaanottamassa laskeutujia. Tuo pallo on kyllä livenä aivan valtavan kokoinen, vaikka taivaalla näyttääkin aina niin piskuiselta.
Kesäkuu
Pikkutytsy täytti kuukauden ja sen kunniaksi kuvailtiin hiukan ulkona. Kauaa ei voitu olla, vaikka oli kesäkuu. Ilta oli melko viileä tuollaiselle pikkurääpäleelle.
Viikko ennen juhannusta juhlittiin Pikkutytsyn nimiäisiä. Mukavat juhlat, vaikka kova järkkääminen niistä oli. Tykkään järkätä juhlia, mutta jotenkin tuntuu etten ikinä kerkeä niihin panostamaan tarpeeksi. Tytön etunimi muuten päätettiin lopullisesti vasta siinä vaiheessa, kun se kirjoitettiin kakun päälle. :D
Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillämme. Juhannuksen aikaan nurmikko on täynnä belliksiä, eikä sitä ajetakaan ruohonleikkurilla, kuin ihan keskipihalta ja vessapolulta.
Heinäkuu
Heinäkuussa kameraan tallentui paksu sisilisko. Siinä se oli lecaharkkojen päällä aurinkoa paistattelemassa. Isoveikan kanssa pääteltiin, että se oli äitisisilisko, jolla on vauvoja mahassa ja isisisilisko oli jossain terassilautojen alla piilossa.
Minun synttäreitäni juhlittiin pikaisen mansikkakakun kera ystävien ja sukulaisten kesken. Nuorempana vihasin mansikkakakkuja, koska niitä oli aina syntymäpäivilläni, mutta nykyään osaan antaa arvoa tuolle herkulliselle marjalle. ;) (Joku vuosi taaksepäin en syönyt sitä lainkaan, kun olin muutaman kesän myymässä mansikkaa ja mitta tuli ns. täyteen.)
Naantalissa käytiin lasten kanssa komistaan Unikeonpäivän markkinoilla. Oli kaunis ja kuuma kesäpäivä, yksi niistä harvoista viime kesänä. Naantali on kyllä nätti kesäkaupunki! Ensi kesänä menemme varmasti käymään Muumimaailmassa.
Loimaan maatalousmuseossa Sarkassa oli lasten puuhapäivä. Siellä käytiin lasten ja mummon kanssa ihmettelemässä elukoita ja kiertämässä tehtävä/temppuradalla. Hauska päivä oli tuokin, ensi kesänä uudestaan. :)
Elokuu
Elokuussa vierailtiin tätini luona Porissa ja vietettiin iltapäivä Kirjurinluodon leikkipuistoissa. Angry birds -puisto ei tuolloin ollut vielä valmistunut, Isoveikka katseli sitä vaan aidan takaa.
Käytiin hippokisailemassa. Menestys ei ollut suuri, mutta hauskaa oli. Sehän on se pääasia, eikös? Loppupuolella saatiin hirmuinen vesisade niskaan. Tämä oli kyllä jo odotettavissa noitten mustien roikkuvien pilvien perusteella.
Mega Finland 2012 -geokätköilytapahtuma oli Turussa Kupittaalla tänä vuonna. Sinne tietenkin lähdettiin lasten ja Mummon ja Vaarin kanssa. Isoveikka poseerasi kiltisti tänä vuonna Signaali-sammakon kanssa, viime vuonna Tampereella se meinasi hiukan vielä pelottaa. Osallistuimme myös Amazing geocaching -rastikierrokselle, jossa yksi rasti oli Flowparkissa. Mummo pääsi yrittämään köyden kiipeämistä, mutta ei kovin korkealle päässyt. Joukkueemme pisteet siis koostuivat hyvästä kannustuksesta. :) Flowparkkiin käveltiin jyrkähkö mäki ylös, siksi nappasin Isoveikan kantoreppuun. Takana oli jo varmasti useampi kilometri kävelyä, vaikka rastien väli autolla kuljettiinkin.
Venetsialaista yötä ja mökkikauden päättäjäisiä oltiin parin kaveriperheen kanssa viettämässä Lokalahdella mökillä. Lähdettiin melomaan pieni lenkki kaverin kanssa. Ihmeellisen hyvin se meni ottaen huomioon, että minun edellisestä melonnasta on jo useampi vuosi. Isoveikkaa odottaessani meinasin ostaa itselleni kajakin, mutta pihiyksissäni jätin ostamatta. No, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.
Syyskuu
Syyskuussa korjattiin kasvimaan satoa. Komeita porkkanoita ja sipuleita sieltä tuli. Maalla oli myös purjoa ja alkukesästä salaateita. Jotain vanhoja persiljasiemeniäkin sinne viskelin, mutta eivät oikein enää itäneet. Sitten oli vielä yrttilaatikotkin erikseen, niissä kyllä kukoisti kaikki muut kuin basilika. Mäkimeirami, stevia, rosmariini, timjami, ruohosipuli ja salvia antoivat ihan kivasti satoa. Pitäisi vaan opetella käyttämään yrttejä enemmän sekä tuoreena, että kuivattuna. Tuolla on nimittäin viime kesän sato purkeissa vieläkin odottamassa.
Syksyllä leivottiin paljon. Porkkanapiirakkaa, sienipiirakkaa, pullaa, piimäpiirakkaa eri täytteillä ja omenapiirakkaa (ja niitä tehtiinkin sitten monta, sillä omenapuista tuli mahtava sato). Mies teki myös omppumehua ihan itse. No, autoin minä sentään pullottamisessa. ;)
Lokakuu
Kauniina syysviikonloppuna lähdin kaverin ja hänen porokoiransa kanssa kiertämään tuota tänä kesänä avattua Savojärven kierrosta Kuhankuonolla. Todella mukava reitti ja ilma ei olisi parempi voinut olla. Sen oli kyllä huomannut moni muukin, joten Viiman kanssa saatiin ohitusharjoitusta oikein urakalla ja ohitukset sujuivatkin loistavasti. Ensimmäisille pitkospuille tultaessa kyllä huomasin, että kumpparit olisivat olleet päivän kenkävalinta. Tuollaisilla Lyhytvartisilla vaelluskengillä ei näitä pitkospuita ylitetty, joten tempaisin kengät ja sukat jalasta. Vesi oli aivan jäätävää, mutta kyllä siinä tuon lyhyen pätkän pystyi kävelemään. Puolen matkaa kuljinkin sitten paljain jaloin, kun en märkiä ja likaisia jalkoja aikonut pistää takaisin kenkiin. Kengät sain loppumatkaksi takaisin pidemmän pitkospuupätkän aikana, kun jalat kerkesivät kuivahtaa ja pääsin istahtamaan ja putsaamaan ne penkillä. Hauska reissu, kävelyä tuli gps:n mukaan reilu 7km.
Ensilumi tuli lokakuussa. Vietiin Pikkutytsy tutustumaan lumeen esimmäistä kertaa eläissään. Isoveikka oli innoissaan ja teki jälkiä kävellen ja polkutraktoria työntäen. Myös lumienkeliä piti kokeilla ja se on ollutkin tämän talven hittijuttu, melkein joka kerta pihalla tehdään lumienkeli.
Marraskuu
Marraskuun alussa Isoveikka muutti nukkumaan omaan huoneeseensa, vihdoin ja viimein. Alkoi olla yöt levottomia meidän makuuhuoneessa, kun Isoveikka juttelee ja ähisee yöllä niin paljon, että minä herään siihen. Herään kylläkin edelleen vaikka on viereisessä huoneessa, sikeästi nukun todella harvoin ja silloin minun täytyy olla oikeasti aivan järkyttävän väsynyt. Huone on edelleen hiukan kesken, tuntuu että aika ei riitä sisustamisen ajatteluun saati sitten toteuttamiseen.
Opiskelukaverini pääsi rauhaan ja lepoon melkein neljän vuoden taistelun jälkeen. Hän sairastui rintasyöpään vuonna 2009 ja urheasti taisteli sitä vastaan vaikka tilanne näytti välillä melko toivottomalta. Nyt sattuu enää vain meitä, jotka jäimme tänne häntä kaipaamaan.
Marraskuussa on pidetty erään tyttöporukan kesken perinteisesti pikkujouluviikonloppu jollain vuokramökillä. Tällä kertaa oltiin lähellä Tamperetta juuri kädentaitomessujen aikaan, joten sunnuntaina vedin siellä sellaisen pikakierroksen. Toista kertaa kävin ja kyllähän siellä sitä nähtävää riitti.
Pikkutytsy täytti jo puolivuotta. Mihin kului se aika, tuntuu että se on vain hujahtanut ohi.
Ja isoveikkakin täytti kolme. Veikka on armoton änni pöös -fani, joten kakku sitä teemaa. Onnistui ihan kivasti, olen jopa itse tyytyväinen siihen. :D
Joulukuu
Itsenäisyyspäivänä olin Isoveikan kanssa partiolippukuntamme perinteisessä kynttiläkulkueessa ja pikkujoulujuhlassa. Edellisenä vuonna oli muuten ensimmäinen kerta viiteentoista vuoteen, kun en ollut kulkueessa mukana. Itsenäisyyspäivää vietimme silloin miehen kanssa Kanarian auringon alla.
Rakastan omia rentoutusviikonloppujani. Muu perhe lähtee pois kotoa ja jään yksin kotiin. Saan tehdä mitä huvittaa. Tällä kertaa kävin miehen veljen kanssa joululahjaostoksilla, tulin kotiin ja korkkasin mustikkasiiderin ja kävin saunassa. Loppuehtoona lanko taas lyöttäytyi seuraan ja pelattiin wiitä siihen saakka, kunnes hän lähti taas viimeisellä bussilla kotiin. Seuraavana päivänä sain rauhassa vähän siivoilla ja sitten tulikin taas perhe kotiin. Tällä kertaa tuliaisina oli ikävä kyllä norovirus, joka selittää loppuvuoden blogihiljaisuuden. Sairastettiin sitten oikein urakalla ja koko perhe. Onneksi meni jouluksi ohi.
Erään koirafoorumin joulukalenteriin sain tehdä tänä vuonna aaton luukun. Oli hiukan vanha kuva Viimasta, mutta parempaakaan ei siihen hätään löytynyt. Eikä tähänkään nyt tullut muuta joluista kuvaa, kun loppuvuoden kuvat ovat vielä kamerassa. Joulu vietettiin Vuokatissa miehen perheen kanssa ja uutta vuotta vastaanotettiin viimeistä kertaa Mamman tykönä äitini lapsuudenkodissa täällä Turussa. Talo on jo myyty ja hän muuttaa siitä pian pienempään asuntoon, joka on ikäihmiselle sopivampi.
-----------------------------------------------
Siinäpä se vuosi oli. Alkuvuosi oli suhteellisen rauhallinen, mutta aika hyvin se siitä sitten loppuvuotta kohden kiihtyi. Ihan ymmärrettävää, kun vointi ja kunto raskauden aikana ei ollut erityisen loistava.
Parasta vuodessa oli tyttösen syntymä. Sitä odotin pelonsekaisin tuntein, mutta niin synnytys kuin ensimmäiset viikotkin sujuivat viimekertaista paremmin. Synnytyksestä on muuten oma postaus tulossa jossain vaiheessa. Se on tuolla luonnoskansiossa vielä odottamassa valmistumista.
Ikävä ei tule kolotuksia ja kipuja, joita raskaus aiheutti. Myös kesä olisi ollut kivampi, jos olisi ollut hiukan enemmän aurinkoisempaa ja lämmintä. Olen kesälapsi, tykkään auringosta ja lämpimästä ilmasta. :)
Nyt jäädään sitten vaan odottamaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Haluankin toivottaa tämän maratonin mittaisen postauksen lopuksi oikein onnekasta uutta vuotta 2013 kaikille lukijoille!
