Nikon kanssa askarreltiin eilen ystävänpäiväkortti isille ja parille muullekkin. Muut saavat korttinsa vasta viikonloppuna kun nähdään, mutta isi sai tämän jo eilen (tai siis toissapäivänä, piruvie miten se kello on taas noin paljon jo).
Niko tykkää leikata ja liimata, aina silloin tällöin askarrellaan, mutta ideat on tällä äidillä vähissä. Mitä "turvallista" tuon ikäisen kanssa voisi tehdä. Piirtäminen ei ole kuulemma kivaa, mutta jos äiti piirtää (olemattomilla taidoillaan), niin sitä on taas kiva katsella. Saksia osataan käyttää, mutta ei leikata viivaa pitkin. Liimapuikko ja -tuubi pysyy kädessä, mutta sitä tavaraa on kyllä sitten joka puolella. :D Kaikenlainen repiminen ja ryttääminen on kivaa, mutta sitäkään ei kauaa jaksa tehdä. Voi sitä keskittymiskykyä, saako sitä ostettua jostain lisää?
Itseäni vaivaa taas inspiraatiopula. Kamalasti olisi tekemistä ja periaatteessa ideoitakin, mutta kun ei jaksa tehdä. Yksi mikä oikeasti pitää saada tehdyksi kahden viikon aikana, on juhlahame. Miehen serkku menee naimisiin ja mulla ei ole mitään päälle pantavaa enää tämän möhömahan kanssa. Koska vihaan kaupoissa kiertelyä ja juuri
sen tietyn jutun etsimistä, niin päätin koittaa tehdä itse. Kaavoja ja testikappaletta väänsin jo toissapäivänä, nyt pitäisi uskaltaa iskeä sakset hamekankaaseen. Hui!
Viikonloppuna lähdetään käymään muuten Tallinnassa. Sukulaisia lähinnä mukana, mutta miehenveljenvaimokkeen kanssa tehtiin yhteissuunnitelmat ja erotaan porukasta tarkoituksena kiertää hiukan kangas- ja lankakauppoja. Ja tietty jos aikaa ja voimia jää, niin piipahdetaan varmaan Rocca al Maressakin. Saa nähdä miten tämä selkä ja iskias kestää koko päivän Tallinnassa kävelyn. Huh, sanon minä.
Nyt on menossa 27. raskausviikko. Ja nyt vasta on tainnut iskeä tajuntaan, että meille on tulossa vauva. Ajatukset ovat alkaneet pyöriä synnytyksessä ja sen jälkeisessä elämässä. Ajatukset ovat kylläkin kovin negatiivisia tässä vaiheessa. Miksi sitä ei muista niitä hyviä juttuja ollenkaan?
Synnytys oli viimeksi pitkä ja kivulias. Epiduraalit sun muut mömmöt eivät tehonneet, joten sitä sitten tuskailtiin ilman niitä apuja. Mitä jos nytkään ne ei auta. Eikä tietty asiaa auta sekään, että Niko oli syntyessään sen muutama grammaa vaille viisikiloinen ja tämän mahankasvun perusteella tästäkään ei ole tulossa mikään minivauva. Hermostuttaa nyt jo.
 |
Maha 2,5v sitten, synnytykseen aikaa vielä
yli kuukausi. |
|
Ensimmäiset kuukaudet, oikeastaan melkein puoli vuotta, oli sumussa kulkemista. Huonoja öitä, imetyksen kanssa tappelemista ja vähän vielä lisää huonoja öitä. Nämä ovat niitä päälimmäisiä asioita joita on jäänyt mieleen. Onneksi mieleen on jäänyt myös hetkittäin niitä onnen tunteita ja ilonpilkahduksia, kun vauva on oppinut jotain uutta tai kaikki on mennyt muuten vaan poikkeuksellisen hyvin.
Nukkumisasioissa meillä taistellaan vieläkin. Ehkä hiukan oma vika, kun mitään unikoulua ei olla edes yritetty pitää. Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että yöt mennään heräämättä, joten en ala sitä muuttelemaan. Niko saa iltapullon, jonka kanssa nukahtaa yksin omaan sänkyynsä. Pullosta yritetään kyllä päästä eroon. Sitten jossain vaiheessa. Mutta mitäs sitten, jos tämä tuleva vauvakin on yhtä huono nukkumaan kuin mitä Niko pienenä oli? Miten sitä jaksaa, kun ei voi nukkua päikkäreitä enää vauvan kanssa silloin kun väsyttää, vaan pitää vahtia sitä vanhempaa lasta?
Ja se imetys. Voi taivas, kun se oli tuskaisaa. Imetin Nikoa vuoden ja kaksi kuukautta. Ja koko sen ajan se sattui. Kukaan ei osannut sanoa miksi. Rinnat olivat koko ajan rikki ja lanoliini ei auttanut. Eikä mikään muukaan. Jos se sattuu taas? Miten sitä imetystä jaksaa, kun viimeksi olin jo ajoittain hajoamisen partaalla. Tässä yksi päivä ajattelin, että onko sitä pakko imettää ollenkaan? No ei, eihän se pakko ole, mutta itseni tuntien imetän siltikin. Kyllä siitä hyötyä on ja jos ei muuta, niin on ainakin sapuskat mukana aina. Pullo kulkee todennäköisesti siinä mukana, Nikokin sai lisämaitoa jonkun verran, kun oma ei riittänyt.
Päässä on alkanut pyöriä vaan kaikenlaisia ajatuksia, jotka varmasti ovat ihan asiaan kuuluvia. Pelottaa, mutta toisaalta sitä syntymää odottaa jo ihan innoissaan. Ihan vaikka vaan sen takia, että en ole mikään "raskausihminen" ja nauti niin erityisesti tästä raskaana olosta. Kun on vaivaa ja kremppaa, niin on vaikea olla kaunis, hehkuva ja pirteä. Mun pirteämpi keskiraskaus kesti kaiketi kokonaisen viikon. :D
Viime viikonloppuna kokeilin tehdä trikoopipoa Nikolle Ninnun ohjetta mukaillen. Muuten ihan kiva, mutta tuli sen verran iso, että mahtuu mun 57cm päähäni. Nikolla on pään ympärysmitta n. 53cm, joten jonkun sentin saa ottaa seuraavasta pois. Näitä piti tehdä jo syksyllä, kun olisi tarvinnut ohkaista pipoa pyöräilykypärän alle, mutta onpa nyt sitten mulle ainakin jo kevääksi valmiina. Tarkoitus olisi kyllä tehdä vielä Nikollekin samanlainen.
Pingu toimi kuvausassistenttina, kun Niko oli edelleen siellä nukkumassa kuvia ottaessa. Apinakangas on hommattu Loimaan Kangas-Peikosta ja sisällä oleva hiukan tummemman sininen trikoo on Eurokankaan palalaarista.
Kokeilin tikata vielä pipon reunan ympäriinsä, jos olisi jämäköittänyt vähän ja sopinut Nikolle paremmin. Hiukan jämäköitti kyllä, mutta on silti niin korkea ettei mahdu kyllä kypärän alle vielä ensi kesänä. Otan siis itse sen käyttöön.
Lähettänyt
Ceraci
16:38
Noniin, pojat lähtivät taas viettämään viikonloppua mummulaan. Oli tarkoitus koko perheen voimin lähteä tänä viikonloppuna palauttamaan viime viikonloppuna lainattua peräkärryä sinne, mutta aamulla heräsin päänsärkyyn ja totesin, että migreeniähän se sieltä pukkaa. Tossa aikaisemmin viikolla oli pari päivää pää kipeänä, mutta se talttui pääsääntöisesti parasetamolilla. Nyt ei auttanut sekään (tai no, särky hävisi, mutta muut oireet jäi niinkuin yleensäkin mulla tekee). Onkos tämä sitten jo kolmas migreeni tämän raskauden aikana. Nikoa odottaessa oli sama juttu, että tuli normaalia useammin. Ja tossa raskauksien välissä ei tainnut olla yhtään!
Käytän sitten aikani jatkamalla valmistuneitten juttujen bloggausta, kun mitään ei jaksa tehdäkään.
Säilytän neulepuikkojani työpöydän laatikossa, eivätkä ne kaikki ole suinkaan alkuperäisissä pakkauksissaan, vaan lojuvat pitkin laatikon pohjaa. Ajattelin tehdä sitten pussukan niille, ettei tarvitse aina arpoa viittä sadasta, kun pitäisi alkaa jotain tehdä. Tähän pussukkaan mahdutetaan vaan siis sukkapuikkoja, niitä nyt taitaa eniten olla, eikä muissa kuin bambuisissa edes lue, että minkä kokoisia ovat. Aikani pohdittua ja pyöriteltyä kankaita lopputulos oli tämä:
Viimeisen lokeron tein reilusti leveämmäksi, että saa puikkomitan sujautettua sinne. Puikkojen lokerot ovat myös eri kokoisia, että saa eri kokoiset puikot sitten järjesteltyä oikeaan järjestykseen.
Päälle ompelin tuollaisen Mötö-merkin, joita kokeilin tehdä sillä tulostettavalla siirtopaperilla. Hienosti onnistui, kävi vaan pieniä teknisiä kämmejä, kun käänsin kuvan valmiiksi peilikuvaksi, niin tulostin oli liian fiksu ja käänsi sen uudestaan, kun valikoista valitsi t-paitasiirtokuvatulostusvaihtoehdon. (Hih, mikä sana. :D) Tossa oli siis tarkoituksena, että siinä on vielä tekstikin vieressä.
Kuosikankaana Ikean lastenkangasta ja sisällä tuollaista laventelin väristä lakanakangasta. Näpsäkkä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Enää ei loju laatikon pohjalla ylimääräisiä puikkoja. Tai no, oikeastaan lojuu, pitää tehdä vielä toinenkin pussukka. :D
Lähettänyt
Ceraci
01:04
Nikolla alkoi korkeus loppua yövillahousuista, joten piti tehdä uudet (ja nyt on toivottavasti korkeutta tarpeeksi). Näitä aloitettiin jo joskus marraskuussa, mutta aikansa puikoilla lojuneena (tuli liian leveät), otin ja purin ja aloitin uudestaan. Sitten valmistuikin nopeasti. Mahtoikohan siinä kolme iltaa mennä. Saisi poju oppia pikkuhiljaa pois vaipoista, en viitsisi enää alkaa uutta vaippakierrosta tehdä. Niitä kyllä tarvittaisiin, suurin osa vaipoista on jo pieniä. Mutta kun on pottakammo, niin paha sinne pakottaa on...
Ohje: hatusta vedetty, sävelletty tekiessä (pitäisi kirjoittaa johonkin ylös, että muistaa myöhemmin), ympärysmitta 88 silmukkaa
Puikot: resori 5, housuosa 4
Lanka: resorit B.B.B.-merkkistä merinovillaa ja housuosa hahtuvaa
Menekki: merino ~50g, hahtuva ~60g
Koko: XL
Ainut sauma tuli peppuun, muuten siis neulottu pyörönä. Siinäkin saumassa kävi kämmi ja tein sen väärälle puolelle. Piti nurjalta neuloa yhteen, mutta neuloinkin sitten oikealta. :/ No, eipä ne käytössä haittaa ja muistaapahan seuraavalla kerralla paremmin. :D
Sovituskuvia ei nyt ole, kun pikkumies oli eilen jo nukkumassa kun pääsin kuvamaan juttuja. Ei se hereillä ollessa onnistukaan, kun on yksi liian innokas kuvausassistentti. Muutakin kuvasin eilen miehen opastuksella, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, kun oli aikainen aamu kun piti labrassa käydä sokerirasituskokeissa. Yöks, mitä touhua sekin oli.
