Tänään on ollut itsenäisen työskentelyn päivä, koska vapaapäiviähän
meillä ei viikolla ole. ;) Kouluhommaa olisi tehtävänä aivan rutosti,
mutta hirveästi ne eivät ole edistyneet. Päivä on kulunut ulkoillessa ja
sisällä siivotessa.
Aamupäivällä lähdin Viiman kanssa
ulos nauttimaan auringosta ja imemään d-vitamiinia seuraavien sateisten
päivien varalle. Pääsemme sänkipellolle suoraan pihastamme, joten
ajattelin napata kameran mukaan, jos saisin koirasta muutaman uuden
kuvan. Nykyään koiraa tulee kuvattua niin harvoin, että edelliset
"hyvät" kuvat on jostain puolentoista vuoden takaa. Toki huiskahäntä
vilahtelee jatkuvaan kuvissa, mutta vain ja ainoastaan koirasta otettuja
kuvia on niukanlaisesti.
Liikkuvan kohteen kuvaaminen on minulle liian hankalaa, joten kaikki kuvat ovat poseerauksia. :D
Viima on siis reilu 5-vuotias lapinporokoiranarttu. Armas karvakasani. Ja sitä karvaa nimittäin riittää...
Alunperin
ihastuin "perinteisiin" mustiin merkillisiin porokoiriin, mutta kyllä
tämä pieni ruskea karvapallero vei sydämeni kun sain tietää juuri tämän
olevan oma pentuni.
Oli
muuten vaikea kuvata näin kirkkaalla ilmalla. Koska olisi se helpoin
ilma kuvata? Kuvista tulee aina liian valoisia tai liian pimeitä.
Viiman ilme on niin herttainen. Tuijotus osuu suoraan sydämeen.
Ja pää muuten kallistuu aina samalle puolelle. En ole aikaisemmin kiinnittänytkään tuohon huomiota. :D
Ja tätä mieltä oli arvon rouva koko kuvaustouhusta. Tämä koira ei ole todellakaan mikään linssilude.
Kuvasin
kotimmekin tuolta viereisen pikkujoen toiselta puolelta. Ja ihana
sininen taivas. Nyt on sekin mennyt jo hiukan pilveen. Yöllä
pitäisi alkaa sataa.
Pajunkissat
ovat kukkeimmillaan. Mahtaako pääsiäisenä olla enää yhtään pajunkissoja
jäljellä. Kevät tuntuu olevan huimassa vauhdissa. Viime vuonna tähän
aikaan oli vielä valtavasti lunta. Toivottavasti viikonlopuksi ja
alkuviikoksi luvattu kylmempi jakso ei tuo mitään hirvittävää takatalvea
mukanaan. Minä olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, lämpimästä ja
keväästä.
Vähän aikaa sitten kerroinkin, että osallistuin hyvänkierrätys-haasteeseen. Tänään oli postipoika tuonut laatikkoon punaisen paketin. Hyvä kun kerkesin takin saada pois päältä, ennen kuin olin paketin kimpussa. :D Kyllä oli hyvin saatu mahtumaan tavaroita niin pikkuiseen pakettiin. Sieltä paljastui Matonkuteen lähettämänä tällainen setti:
Käsityöpussukan kangas on aivan ihastuttavan mahtava. Siinähän näkyvät kaikki minun harrastukseni (ja melkein työni).
Käsityöpussukkaa ei kuulemma voinut lähettää pelkästään, joten pakettiin oli laitettu kaksi kerää kauniin punaista lankaa ja puikkokotelo.
Heti alkoi päässä surista suunnitelmat tuosta langasta. On kyllä niin minun värini, ettei paremmin olisi voinut osua. Kiitos tuhannesti Matonkude! Päiväni parani entisestään. Kyllä on mukava saada tällaista postia. :)
P.S. Jos haluat minulta ylläripostia, käy ilmoittautumassa
haasteeseen tuossa pari postausta alempana. ;)
Saikkupäivää viettelen kotona. Viime viikolla meillä vieraili ykätauti ja siitä jälkimaininkina on jäänyt tuonne johonkin suolen mutkaan muhimaan tulehdus. Eilen illalla vietin rattoisan kolme tuntia päivystyksessä, josta tuloksena pari päivää sairaslomaa. Ajattelin kyllä mennä huomenna jo kouluun. Huomenna on teoriaa koko päivä, ei paljoa tarvitse liikkua.
Edellisen kotipäivän tuotokset parin viikon takaa on kyllä kuvattu, muttei ole eksynyt blogiin saakka. Pikkutytsyllä on huutava pula housuista, joten tein yhdet paikkaamaan tätä ongelmaa. Kaavana Ottobren Kuperkeikka-housut, kokoa 92cm. Joskin pidensin puntteja ja lisäsin resorit lahkeensuihin, jotta käyttöikä olisi pidempi. Kankaana jostain markkinoilta löytynyttä kukkavelouria.
Pikkutytsy on kasvanut ihan huimasti pituutta viimeaikoina. Veljensäkin on taitanut ottaa spurttia, kun housuja saa alkaa ostaa koossa 130. Taitavat molemmat lapset tulla äitiinsä pitkäkoipisuudessa. Paidoista menee aina pari kokoa pienempi kuin housuista.
Lähettänyt
Ceraci
12:04
Joulukuussa ilmoittauduin jo Matonkuteen haasteeseen. Ideana siis jakaa hyvää eteenpäin. Siksipä minä lupaan tehdä kolmelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle jotain pientä kivaa. Haasteen hengen mukaan ilmoittautuneet lupaavat saman asian. :) Jos tartut haasteeseen, kommentoi tähän alle ja lähetä sähköpostia osoitteeseen ceraci@gmail.com.
 |
| Joulumyyjäisiin tekemiäni heijastavia avaimenperäpöllöjä. |
Nyt kun on loma, niin on ollut hiukan aikaa istua koneella. Kaksi edellistä iltaa olen pelaillut ja nyt kaivoin jostain inspiraation kuvien valkkaamiseen, muokkaamiseen ja postauksen kirjoittamiseen. (Ja päivällä siivosin yhden keittiön herkkukaapin, sekä raivasin aina täysinäistä työpöytääni. Taitaa olla kuumetta.) Tässä siis kuvapainotteinen pläjäys kotona ja koulussa valmistuneista töistä. Osasta ei ole edes kuvaakaan olemassa, mm. ensimmäinen koulussa ommeltu vaate (t-paita isoveikalle) on kuvaamatta, kun en muista sitä ikinä puhtaana ottaa tuolta pyykkien seasta kuvattavaksi, sekä juuri ennen joulua valmistunut paitapurero. Mutta siis, jokseenkin aikajärjestyksessä valmistuneita:
 |
Testasin itse piirrettyä kaavaa, jonka tein neulekoneella
tehtävää mekkoa varten. |
 |
| Napit raitateemaan sopivaksi, tuli hiukan merihenkinen mielestäni. |
 |
Ensimmäinen valmistunut koulutyö. Rakastuin
koneneulontaan. Onneksi Mammalla on neulekone,
sen meinaan joku päivä pihistää vielä itselleni. |
 |
Pikkutytsy sai mekon itselleen,
sopi kuin valettu. |
 |
Neulekoneella syntyi myös kolmet sukat. Yhdet päätyivät
luokkakaverin jalkaan ennen kuvausta. |
 |
Pikahurautus neulekoneella, pipoja on helppo ja
nopea tehdä. |
 |
| Pikkutytsyn mekon jämälangoista tehty kaksinkertainen pipo. |
 |
Myssykokeilu/aplikointiharjoitus. Meillä ei käyttöä,
myytävänä 13€+pk. Vuori trikoota, ulkopuoli velouria,
koko 48-50cm. |
|
 |
| Ystävän pojalle synttärilahjaksi. Auton ikkunat ovat heijastinkangasta. |
 |
Melkeinsukulaisvauvalle synttäri- ja joululahjaksi peitto.
Lankana Novita Hanko, menekki n. 550g. |
 |
Tämä oli pidempi projekti, varmaan vuoden verran tein. Aloitin
jo ennen kuin kuulin raskaudesta. :D |
Sellaiset tällä kertaa. Aikaa olisi taas kiva saada muutama ylimääräinen tunti vuorokauteen. Onneksi on tämä kahden viikon loma, niin kerkiää jotain kotonakin tekemään. Huomenna otan hiukan perheestä vapaata ja lähden ostoksille ihan vaan itsekseni. Mitään en tarvitse, eikä mitään erityistä ole hakusessa, mutta onpahan kiva päästä vaan kiertelemään kaupungilla ja vaikka kirpputoreilla. :)
Vuosi vetää viimeisiään, tammikuussa alkaakin ainakin kuukauden kestävä herkkulakko, mutta siitä tuonnempana. ;)
