Äitienpäivästä on jo muutama päivä aikaa, mutta ymmärtänette, jos en heti ole päässyt kertomaan omasta lahjastani.
Lahjaksi sain nimittäin maailman kauneimmat varpaat...
Ja maailman suloisimmat sormet...
Varpaitten ja sormien mukana seurasi tällainen paketti...
Pieni tyttäremme syntyi siis äitienpäivän iltana täysin terveenä ja hyvinvoivana. Painoa hänellä oli 4150g ja pituutta 54cm.
Synnytyskin sujui nopeasti (sairaalassa kerettiin olla tunti ja 45m minuuttia ennen kuin oli tyttö maailmassa) ja oma vointi on ollut paljon parempi kuin edellisen turhan rankan synnytyksen jälkeen.
Tiistai-iltana lähdimme jo sairaalasta kotiin, koska siellä oli kovin ruuhkaista toisen lapsivuodeosaston remontin takia. Ja kyllä täällä kotona on saanut paremmin yönsä nukkuakin, vaikka tämä vauveli on hiukan kukkuvaista sorttia nimenomaan yöaikaan. Aivan kuten maha-aikanansakin jo.
Nyt se on taas sitten opettelua vauva-arkeen. Niko on mummolassa vielä viikonlopun ja tulee varmaan sitten kotiin. Katsomassa jo toki kävivät, ja isoveli hali ja pusi kovasti pikkusiskoa. Ihanaa! Mä taidan olla hiukan hormonihuuruissani vielä, kun tuntuu kaikki näihin lapsiin liittyvät asiat vetistelyttävän. *snif*
Nyt näköjään tulee vain näitä raskaus-aiheisia bloggauksia. Mikään muu ei taida oikein sopia ajatuksiin, kuin maha ja sen ympäristö. Raskausviikkoja on kasassa 38+2 ja kyllä sitä pikkuhiljaa ollaan synnytystä kohti menossa. Supistukset ovat tiukkoja, joskin kivuttomia. Sairaalakassiakin pakkailin tänään, jos pitää lentämällä lähteä sairaalaan. Pojun hoitopaikkoja on soiteltu ja soviteltu, ja näillä näkymin päähoitopaikka on mummolassa, varahoitopaikka mummulassa ja varanvara (sekä sellainen, jos joudutaan tosi kiireellä lähtemään) on miehen veljen ja avokin luona, koska asuvat aivan sairaalan vieressä.
Unirytmi mulla on ihan sekaisin. Millään ei saa nukahdettua ja sitten kun saa, niin tunnin päästä on taas vessahätä. Ja kun meillä joutuu menemään vessaan alakertaan, niin se ei ole sitten yhtään kivaa. Lisäksi makuuhuoneessa alkaa olla kuuma, kun on ilmat lämmenneet. Ei saa senkään takia nukuttua. Maha hytkyy ja heiluu aina silloin kun haluaisi nukkua. Hupaisa sitä on katsella ja tunnustella, mutta ei se unikaan enää näin lähellä synnytystä olisi pahitteeksi. Kaiken lisäksi poju sitten otti ja päätti herätä tänään puoli kuuden jälkeen (kun olin itse saanut unta kolmen aikoihin). Onneksi kuitenkin parin tunnin päästä nukahti vielä uudelleen, niin nukuttiin sitten yhdessä koko perhe vielä pari tuntia aamulla.
Huomenna onkin jo vapun aatto. Lähdetään näillä näkymillä mökille tekemään kevätsiivousta. Josko se saisi aikaiseksi jotain mahan kivutonta kovettumista parempaa (tai pahempaa, miten senkin nyt ottaa). Tiistaina ei tarvitsisi kyllä vielä syntyä, kun ollaan kutsuttu kavereita tähän meille viettämään vappupiknikkiä. Meinattiin grillikausi korkata ja tehdä hyvää ruokaa. Minäkin ajattelin paistaa munkkeja elämäni ensimmäisen kerran ihan itse. Olen joskus jonkun kanssa kyllä paistanut, mutta nyt tekisin itse kaiken alusta saakka. Jännää. :D
Nyt pitäisi kuitenkin mennä kokeilemaan, että tulisiko se uni sieltä. Jos vähän enemmän saisi nukkua kuin viime yönä. Toivossa on hyvä elää.
...siis synnyttämään. Tänään on rv 36+3 ja viikon verran on tullut kipeämpiä supistuksia. Kovin harvakseltaan ja yksittäisiä, ainoastaan pari kertaa on tullut muutama peräkkäin. Mutta kai se silti sitä tietää, että kohtu alkaa valmistautua tulevaan. Toivon mukaan tapahtua alkaa ennen laskettua aikaa, sillä olo on todella tukala ja jaksaminen on (jos vaan mahdollista) miinusmerkkisillä lukemilla.
Mies on ollut useampaa päivää putkeen poissa kotoa, joten ollaan pojun kanssa täällä kahdestaan. Koira on sentään ollut hoidossa äitini luona, joten ei ole tarvinnut sitä lenkitellä. Pojun päälle pukkaava (tai oikeastaan jo päällä oleva) uhma yhdistettynä omaan liikuntakyvyttömyyteeni suurilla vauhdeilla tai nopeilla lähdöillä ei ole hyvä yhdistelmä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita nähdään jatkuvaan, varsinkin keittiössä, kun keittiöjakkaralle on kiva kiivetä ja ottaa yläkaapeista kaikenlaista tavaraa. No, mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut *koputtaa puuta* ja toivottavasti siltä vältytäänkin. Toi onneksi osaa yleensä laskeutua jaloilleen kuin kissat ja pikkukolhut unohtuvat nopeasti.
Nyt on jo kerran viikossa neuvola-ajat. Tällä viikolla on lääkärineuvola ja viime viikolla oma neuvolatäti käski hiukan kysellä lääkäriltä, että olisiko syytä syynätä vauvan kokoa hiukan tarkemmin ja mahdollisesti keskustella käynnistyksestä ennen laskettua aikaa. Syynä siis se, että aikaisempi oli viisikiloinen syntyessään kahdeksan päivää lasketun ajan jälkeen. Millään ei houkuttelisi kokeilla toisen sellaisen synnyttämistä. Terveydenhoitajan käsiin kuulemma tuntui tämäkin vauva aika isolta ja kyllä sen tunnen itsekin. Maha tuntuu olevan isompi jo nyt kuin monella juuri ennen synnytystä. Vaikka eihän niitä koskaan voi ihan niin vain keskenään verrata.
Mahakuvia ei muuten ole tästä vieläkään. Pitääkin varmaan ottaa vaikka torstaina kun mies on kotona. Meillä ei ole yhtään ainommaista peiliä, jonka kautta voisi itsestään kuvia ottaa. Pitäisköhän sellainenkin joskus hankkia. :D
Nämä ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, mutta laiskana en ole saanut kuvattua. Nyt nappasin kuvan, kun tyhjensin tuon kuvausalustan (siis hoitopöydän, joka on yleisenä rojuvarastona). Ihanan pikkuiset villapöksyt odottelemaan vauvaa. Toivottavasti ei tullut liian pienet, mulla kun ei ole minkäänlaista käsitystä, että minkä kokoiset villahousut pitää olla ihan pikkuisella, nIkolla alettiin käyttää vasta vähän ennen 6kk ikää kestovaippoja säännöllisemmin ja siltä ajalta on ensimmäiset villahousutkin. Nimensä nämä saivat tietenkin porkkanan väreistä. :)
Ohje: oma, koko XS/S
Lanka: vihreä on Reggae merinoa ja oranssi
kaksinkertaisena neulottua virolaista hahtuvaa
Puikot: Resorit 3,5mm ja hahtuva 4mm
Menekki: merino 25g ja hahtuva 20g
Laskettuun aikaan on kahdeksan viikkoa jäljellä, vielä kerkisi tehdä parit pikkuvillapöksyt. Varsinkin kun tuota kivan ohkaista virolaista hahtuvaa on nyt monta kiekkoa varastossa. :)
Pojat on taas mummulassa ja äiti jäi kotiin koiran kanssa flunssailemaan. Mahtaako olla viimeinen oma viikonloppu ennen vauvan syntymää? Kaveria koitin itselleni viikonlopuksi löytää, mutta kaikki olivat jossain muualla, joten päätin lähteä tänään hiukan kaupoilla käymään itsekseni.
Kyllä on shoppailukunto mennyt alhaiseksi, kun neljän tunnin kaupoissa pyörimisen jälkeen teki mieli pyörtyä Prisman käytävälle. Onneksi oli vesipullo kassissa, niin sai ottaa siitä sentään huikat ettei ihan siihen paikkaan lysähtänyt. Ei taida olla tämä 33. viikolla raskaana oleminen enää ihan niin kevyttä, kuin vielä kymmenen viikkoa sitten. Tai no, ei sillä että se silloinkaan kevyttä olisi ollut, mutta kyllä elämä oli helpompaa ilman jättimäistä mahaa tai jatkuvaa heikotusta. Josta muuten tuli mieleen, että tästä mahasta ei olla otettu ainommaistakaan mahakuvaa. Pitänee se korjata jossain vaiheessa...
Sitten niihin ostoksiin. Ekaksi kävin Kontissa, kun siellä oli lasten lauantai ja kaikki lasten vaatteet olivat -50%. Sieltä tarttui mukaan kaksi kevyttoppista vauvalle. Me kun päätettiin, että ei oteta äitiyspakkausta tälle toiselle ja Nikon pakkauksessa oli vain se merinovillahaalari. Ostin sitten kaksi eri kokoista, kummassakaan ei kokolappua ollut, mutta arvioisin, että olisivat olleet jotain 68cm ja 80cm. Yhteensä maksoivat 3,5€. Lisäksi mukaan tarttui vielä vaippaomepluita varten yksi punakukallinen käsipyyhe hintaan 1€.
Lastenkirppari Pikku Siilistä löytyi vauvalle punainen lyhythihainen body ja värikkäät joustofroteiset potkuhousut yhteensä 2€. Itselleni pitkähihaisen trikoomammapaidan, jossa teksti I'm coming ja numero 9 jalanjäljistä. Tästä pyydettiin kahdeksaa euroa, mutta loosissa oli -50% lappu. Ilman sitä se olisi sinne jäänyt, mutta 4€ suostuin paidasta maksamaan. Varsinkin, kun alkaa olla pula tarpeeksi pitkistä paidoista. :D
Kuvassa olevat lankakerät eivät ole kirpparilta, vaan löysin tänä aamuna netistä uuden lankakaupan ja päätin poiketa siellä.
Nukkeri on Raisiossa ja maahantuo B.B.B Filatin lankoja. Myymälästä tarttui mukaan kyseisen merkin mohairlankaa, Titan Woolin villasekoitelankaa ja vyyhti Kiertin hamppu-puuvilla kierrätyslankaa (joka päätyy räteiksi).
Jättirätissä ja Myllyssäkin kävin vielä, mutta niitä ostoksia ei tullut kuvattua. Kangasvarastoon päätyi luonnonvalkoista puuvillakangasta, mustaa interlocktrikoota ja mustaa resoria. Myllystä löysin itselleni mammahousut akuuttiin housupulaan ja pari kansiota, muovitaskuja ja välilehtiä kansioihin, että saa ohjeet ja kaavat taas hiukan loogisempaan järjestykseen. Prismasta kävin vielä hakemassa iltapalaa. ;)
Että sellainen ostospäivä. Taitaa olla tämäkin viimeinen laatuaan ennen vauvan syntymää. Koko illan on maha ja jalat kolottaneet niin, ettei tätä kovin usein jaksa. Eikä kyllä kukkarokaan kestä. Vaikka eipä näitä ole pitkään aikaan ollutkaan. Ihan mukavaa vaihtelua siis. :)
Ceracin arkea
