Kesäloma alkoi, nyt on jo toinen päivä. Eilinen meni ihmetellessä, että mitä sitä tekisi (ja siinä sivussa pesin kerääntyneet neljä koneellista pyykkiä vaatetta ja kangasta). Eilen otin myös hiukan kuvia viimeisimmästä valmistuneesta koulutyöstä. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa itselleen kesäasu asusteineen. Kiireeksi meni, kun olin hiukan jäljessä naperoiden sairastelusta johtuen, mutta valmistuihan se kuitenkin.
Kankaaksi valikoitui kirpparilta tehty 60-lukulainen löytö. Materiaali on wikityksen perusteela crimpleneä, eli polyesteriä. Hiukan paksuhkoa kesäasuksi, mutta ei se silti vaikuttanut mitenkään erityisen hiostavalta kun sitä edellisillä helteillä käytin.
Alunperin ajatuksena oli melko yksinkertainen viistotettu tunika, mutta kuositellessa malli muuttui ja kellotin jonkun verran helmaa, sekä nostin vyötäröä 4cm ylemmäs. Näin sai mahapömpän ja lantion paremmin piiloon. ;)
(Ja voi ahdistus, kun ihminen ei osaa olla kameran edessä...)
Asusteiksi valikoitui kassi ja hattu. Hattuja olen ennenkin ommellut, mutta tämän kaavoitin alusta asti itse. Kömmähdyksiä sattui ja inan verran iso siitä tuli, mutta eiköhän sitä käyttää voi, kunhan ei tuule liikaa. ;) Hatun oranssin kankaan värjäsin itse aurinkovärjäysmenetelmällä. Samaa kangasta on myös kassin vuorena. Hatun lieri on täysympyrä. Vuori- ja miehustakankaan lisäksi siinä on kaksi kerrosta jämäkkää tukikangasta. Kolmas olisi ollut ehkä vielä hyvä.
Kassin kahvat ovat aikoinaan löytyneet kirpparilta. Mahdoinkohan maksaa kassista kahvoineen 20 senttiä. Kahvat päätyivät nyt hyötykäyttöön, vanha kassi tilkkulaatikkoon. Sisälle ompelin vielä vetoketjullisen taskun pikkusälälle. Kassi ei itseasiassa ole vielä valmis, vaan siihen tulee virkattu oranssi perhonen ja kukkia koristeeksi. Ne ovat vain vähän vielä vaiheessa, eiköhän tässä kesän aikana nekin valmistu.
Tämä kesäasukokonaisuus ja korsetti kuuluivat samaan opintokokonaisuuteen. Kiitettävän arvosanan sain ja itsekin olin pääsääntöisesti
(pieniä korjaustarpeita lukuunottamatta) tyytyväinen kumpaankin.
Koulutyönä on valmistunut korsetti itselle. Opettajalta saatiin kaavat kokoon liian pieni, joten siitä sitten lähdettiin muokkaamaan omille mitoille sopivaa. Ensimmäinen versio ommeltiin lakanakankaasta, johon tehtiin sovitusmuutokset. Sitten muokattiin kaavoja ja tehtiin leikkuukaavat. Tästä eteenpäin ajattelin merkitä tänne muistiin työjärjestyksen, jota käytin:
- Leikkaa miehusta-, vuori- tukikankaat
- Silitä tukikankaat miehustakappaleille
- Aputikkaa vuori- ja miehustakappaleet yhteen
- Ompele kappaleet toisiinsa kiinni
- Silitä saumanvarat keskitaka-suuntaan
- Ompele luukujanauhat 2-3 ja 4-5 kappaleiden väliin
- Ompele plansetti paikoilleen ke-kappaleisiin
- Taita kutoskappaleen alavara ja tikka 1cm ja 2,5cm päähän reunasta, väliin jää tila sirkkariville
- Huolittele luukujahaunahlla alavaran reuna
- Vasemman kpl:n reunan alle tulee varjolista
- Sirkat 6. kpl:n tikkauksien väliin
- Nyöritys, sovitus ja sovitusmuutosten korjaus
- Huolitellaan loputkin saumat luukujanauhalla
- Huolitellaan yläreuna vinonauhalla
- Luut paikoilleen luukujiin + sirkkojen kummallekin puolen
- Huolitellaan alareuna vinonauhalla
- (Hakanen etuyläreunaan)
- Lopullinen nyöritys ja korsetti on valmis
Tästä tuli mukavan jämäkkä päällä. Kuvassa korsetti on vielä hiukan löysällä, kun jouduin itse kiristämään. Vyötärön kohdalta voisi ihan hyvin kiristää enemmän, niin tulisi vielä paremmin vyötärö esiin.
Kesän aikana ajattelin tehdä itselle vielä ainakin toisen korsetin jostain juhlavammasta kankaasta. Tämän materiaalit ovat: miehusta pellavasekoite, vuori (viininpunaista) puuvillaa. Molemmat kankaat löydetty Jätti-Rätin palakoreista. Kokonaiskustannusta en ole vielä laskenut, mutta kankaiden osalta hintaa kertyi vain noin 4€.
Tänään on ollut itsenäisen työskentelyn päivä, koska vapaapäiviähän
meillä ei viikolla ole. ;) Kouluhommaa olisi tehtävänä aivan rutosti,
mutta hirveästi ne eivät ole edistyneet. Päivä on kulunut ulkoillessa ja
sisällä siivotessa.
Aamupäivällä lähdin Viiman kanssa
ulos nauttimaan auringosta ja imemään d-vitamiinia seuraavien sateisten
päivien varalle. Pääsemme sänkipellolle suoraan pihastamme, joten
ajattelin napata kameran mukaan, jos saisin koirasta muutaman uuden
kuvan. Nykyään koiraa tulee kuvattua niin harvoin, että edelliset
"hyvät" kuvat on jostain puolentoista vuoden takaa. Toki huiskahäntä
vilahtelee jatkuvaan kuvissa, mutta vain ja ainoastaan koirasta otettuja
kuvia on niukanlaisesti.
Liikkuvan kohteen kuvaaminen on minulle liian hankalaa, joten kaikki kuvat ovat poseerauksia. :D
Viima on siis reilu 5-vuotias lapinporokoiranarttu. Armas karvakasani. Ja sitä karvaa nimittäin riittää...
Alunperin
ihastuin "perinteisiin" mustiin merkillisiin porokoiriin, mutta kyllä
tämä pieni ruskea karvapallero vei sydämeni kun sain tietää juuri tämän
olevan oma pentuni.
Oli
muuten vaikea kuvata näin kirkkaalla ilmalla. Koska olisi se helpoin
ilma kuvata? Kuvista tulee aina liian valoisia tai liian pimeitä.
Viiman ilme on niin herttainen. Tuijotus osuu suoraan sydämeen.
Ja pää muuten kallistuu aina samalle puolelle. En ole aikaisemmin kiinnittänytkään tuohon huomiota. :D
Ja tätä mieltä oli arvon rouva koko kuvaustouhusta. Tämä koira ei ole todellakaan mikään linssilude.
Kuvasin
kotimmekin tuolta viereisen pikkujoen toiselta puolelta. Ja ihana
sininen taivas. Nyt on sekin mennyt jo hiukan pilveen. Yöllä
pitäisi alkaa sataa.
Pajunkissat
ovat kukkeimmillaan. Mahtaako pääsiäisenä olla enää yhtään pajunkissoja
jäljellä. Kevät tuntuu olevan huimassa vauhdissa. Viime vuonna tähän
aikaan oli vielä valtavasti lunta. Toivottavasti viikonlopuksi ja
alkuviikoksi luvattu kylmempi jakso ei tuo mitään hirvittävää takatalvea
mukanaan. Minä olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, lämpimästä ja
keväästä.
Vähän aikaa sitten kerroinkin, että osallistuin hyvänkierrätys-haasteeseen. Tänään oli postipoika tuonut laatikkoon punaisen paketin. Hyvä kun kerkesin takin saada pois päältä, ennen kuin olin paketin kimpussa. :D Kyllä oli hyvin saatu mahtumaan tavaroita niin pikkuiseen pakettiin. Sieltä paljastui Matonkuteen lähettämänä tällainen setti:
Käsityöpussukan kangas on aivan ihastuttavan mahtava. Siinähän näkyvät kaikki minun harrastukseni (ja melkein työni).
Käsityöpussukkaa ei kuulemma voinut lähettää pelkästään, joten pakettiin oli laitettu kaksi kerää kauniin punaista lankaa ja puikkokotelo.
Heti alkoi päässä surista suunnitelmat tuosta langasta. On kyllä niin minun värini, ettei paremmin olisi voinut osua. Kiitos tuhannesti Matonkude! Päiväni parani entisestään. Kyllä on mukava saada tällaista postia. :)
P.S. Jos haluat minulta ylläripostia, käy ilmoittautumassa
haasteeseen tuossa pari postausta alempana. ;)
Saikkupäivää viettelen kotona. Viime viikolla meillä vieraili ykätauti ja siitä jälkimaininkina on jäänyt tuonne johonkin suolen mutkaan muhimaan tulehdus. Eilen illalla vietin rattoisan kolme tuntia päivystyksessä, josta tuloksena pari päivää sairaslomaa. Ajattelin kyllä mennä huomenna jo kouluun. Huomenna on teoriaa koko päivä, ei paljoa tarvitse liikkua.
Edellisen kotipäivän tuotokset parin viikon takaa on kyllä kuvattu, muttei ole eksynyt blogiin saakka. Pikkutytsyllä on huutava pula housuista, joten tein yhdet paikkaamaan tätä ongelmaa. Kaavana Ottobren Kuperkeikka-housut, kokoa 92cm. Joskin pidensin puntteja ja lisäsin resorit lahkeensuihin, jotta käyttöikä olisi pidempi. Kankaana jostain markkinoilta löytynyttä kukkavelouria.
Pikkutytsy on kasvanut ihan huimasti pituutta viimeaikoina. Veljensäkin on taitanut ottaa spurttia, kun housuja saa alkaa ostaa koossa 130. Taitavat molemmat lapset tulla äitiinsä pitkäkoipisuudessa. Paidoista menee aina pari kokoa pienempi kuin housuista.
Lähettänyt
Ceraci
12:04
Joulukuussa ilmoittauduin jo Matonkuteen haasteeseen. Ideana siis jakaa hyvää eteenpäin. Siksipä minä lupaan tehdä kolmelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle jotain pientä kivaa. Haasteen hengen mukaan ilmoittautuneet lupaavat saman asian. :) Jos tartut haasteeseen, kommentoi tähän alle ja lähetä sähköpostia osoitteeseen ceraci@gmail.com.
 |
| Joulumyyjäisiin tekemiäni heijastavia avaimenperäpöllöjä. |
