Huima kehitys

Pikkutytsy kolkuttelee 9kk ikää. Viimeisen kahden viikon aikana on kehitysvauhti ollut huima. Tätä ennen liikkuminen on siis sujunut pakittamalla tai pyörimällä navan ympäri. Eteenpäin ei olla menty senttiäkään. Yhtäkkiä yhtenä päivänä pari viikkoa sitten tytsy lähti vaan kylmän rauhallisesti mönkimään eteenpäin. Ilman ennakkovaroitusta tai harjoittelua. Näytti siltä, kuin olisi aikaisemmin jo salassa harjoitellut ja päätti nyt vasta näyttää muille. Seuraavana päivänä olikin sitten vielä suurempi ylläri, kun otettiin jo ensimmäiset konttausaskeleet ja samaan syssyyn opittiin itse nousemaan istumaan. Huh.

 
Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, pari päivää myöhemmin alettiin tavoitella korkeuksia ja noustiin polvilleen tukea vasten. Ja nyt parin viimeisen päivän aikana on kyllä jo onnistunut ihan seisominenkin. Mistä tämä kaikki nyt yhtäkkiä tuli? Vauvasta kasvoi hujauksessa jo iso tyttö.

Ei, meillä ei syödä halkoja välipalaksi. Ne vain ovat mielen-
kiintoisempia kuin omat lelut.

Nyt ollaan valvottu öitä varmaan tämän kehityksen johdosta. Ja luultavasti on vielä ylähampaitakin tulossa. Koko ajan sormet on suussa tai järsitään muuta ja ah sitä kuolan määrää. Edes meidän koira ei kuolaa noin valtavasti. :D

Muita taitoja on tällä hetkellä vilkutus, taputus ja yleinen äitiin liimautuminen. Hyvin vahva liimautumiskausi on meneillään ja hiukan jännittää lähteä hiihtolomaviikolla pariksi päiväksi Helsinkiin lomailemaan kaverin kanssa, kun toinen on niin riippuvainen tällä hetkellä. Vaikka kyllä lapsilla on hyvin mennyt isin kanssa, kun äiti on joskus käymässä poissa kotoa. :)